Jaana Lehtiö: Mitään ei tapahtunut

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Jaana Lehtiön kuudennessa dekkarissa tapahtumien jäljet johtavat kauas Himalajan rinteille: Porvoossa avataan kiinalaisen kulttuurin näyttely, joka saa Tiibet-aktivistit takajaloilleen. Jotta suurempia häiriöitä ja selkkauksia ei syntyisi, kutsutaan rikoskomisario Juha Muhonen, tuo meidän niin hyvin tuntema pulla-Muhonen, kollegoineen vartioimaan näyttelyä, mikä tuntuu kyllä vähän yliampuvalta, etenkin kun tuomiokirkon pihalta on juuri löytynyt pahoin loukkaantunut tunnistamaton nuori ihminen, jonka kohtalon selvittämisessä olisi poliisille hommia riittämiin. Tapahtumat kulkevat Lehtiölle ominaiseen tyyliin ensin verkkaisesti, sitten yhä kiihtyvällä vauhdilla kohti loppuratkaisua.

En ollut tähän kirjaan ihan yhtä tyytyväinen kuin Lehtiön aiempiin dekkareihin, mikä lienee sinänsä sääli, sillä kirjan loppusanoista päätellen kirjailijalle oli merkinnyt hyvin paljon hänen tekemänsä matka Kiinaan ja Tiibetiin. Jokin tässä kirjassa vain tökki; ehkäpä tiibetiläiseen luostariin sijoitetut jaksot tuntuivat keinotekoisilta tai sitten henkilöitä ja sivujuonia oli kerrassaan liikaa. Mutta eipä tämäkään kirja silti lukematta jäänyt, vaan ahmin sen reippaasti loppuun ja onnistuin jopa yllättymäänkin muutamasta ratkaisusta. Mukana on tietysti ”supermummo Porvoosta, rosvojen kauhu”, eli tarmokas poliisin auttaja Hilkka Alitupa sekä Juhan perheeseen asettuneet kaksi uutta jäsentä, pieni virkeä musta laivakoira Teri sekä luonnollisesti avovaimo Ellen, joka tuntuu ottaneen roolinsa rouvana kovin vakavasti ja huikkaa päivänä jos toisenakin Muhosen tullessa kotiin, että ruoka on valmista. En nyt muista suoraan, mikä Ellenin ammatti alunperin oli, mutta tässä kirjassa hän tuntui olevan päätoimisesti kokkaava, paistava ja hauduttava kotirouva, mikä ärsytti minua oudosti.

Kirjassa päästään melko myöhään varsinaisen murhajuonen jäljille, mutta se on kyllä tämän kirjan parasta antia motiiveineen kaikkineen.

Ei siis ihan parasta Lehtiötä, mutta jokin hänen paikallistajussaan ja henkilöhahmojensa elävyydessä viehättää aina.

(Erityisesti uudet kotimaiset julkaisut on usein, ei aina, saatu kustantajalta arvostelukappaleina. Se, mistä kirja on saatu, ei vaikuta siihen, kehummeko vai emme.)

Tuija

Olen Tuija ja kirjat ovat kuuluneet olennaisesti elämääni jo yli 50 vuoden ajan. Työurakin sijoittui kirjastoihin, joten lapsuuden haave kirjojen ympäröimästä elämästä on toteutunut. Rakastan laatukirjallisuutta, tyttökirjoja ja hyviä dekkareita. Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 878 tilaajan joukkoon!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...