Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Komentaja Sam Vimes on ajamassa partaansa isoisältään perimällä kurkunleikkausveitsellä Kartanon kylpytiloissa hovimestarin lukiessa otteita uutisista. Sam pyrkii pitämään kiinni viimeisistä normaaleista tavoistaan, vaikka hän onkin nyt herttua ja Vartioston komentaja. Näihin tapoihin kuuluu perheenisän velvollisuus olla läsnä joka ilta klo 18 lukemassa pojalle sama satu, aina ja aina uudestaan. Sam joutuu joskus kirjaimellisesti taistelemaan tiensä lukuhetken ajaksi, mutta mitäpä ei rakastava isä tekisi poikansa eteen!
Uutiset ovat lievästi huolestuttavia, varsinkin virallinen versio, jonka Sam näkee myöhemmin. Hänellä kun riittää kiireitä jälleen. Vartiostoon on monikulttuurisuuden nimissä palkattava vampyyri, lisäksi vuorilta tulleet perinnekääpiöt alkavat omituisten kaivupuuhiensa ohessa harjoittaa kansankiihotusta ja vihapuheita. Kun Koomin taistelun muistopäivä lähenee ja eräs huomattavan kääpiön murha on selkeästi lavastettu peikon tekemäksi, Vartiostolla ja Samilla on ongelmia riitävästi. Peikkojen ja kääpiöiden yhteiselo kun on jo sukupolvien ajan ollut lievästi sanottuna hieman vaikeaa.
Koomin laakson taistelua kuvaava panoraamamaalaus on varastettu museosta ja selviteltävää on hieman liiankin kanssa. Onneksi Vartiostossa on pätevää väkeä. Eräs asia jää askarruttamaan Samia, joka ei itse pidä peleistä. Mikä ihme saa koko porukan pelaamaan sulassa sovussa Muks!-peliä, joka kuvaa Koomin laakson taistelua ja muistuttaa hieman shakkia? Hän perehtyy itsekin hieman peliin ja – kas kummaa – saa jonkunlaisen idean.
Muks! on jälleen armoitetun tekijän hupikasta tuotantoa, jossa tällä kertaa puututaan myös kulttuurien monimuotoisuuteen ja rotujen yhteiselämään, sukupolvesta toiseen periytyvään historian taakkaan sekä tavallisen perhe-elämän ja isyyden ongelmiin. Lisäksi Vartioston kiltti Nobby on löytänyt veikeän tyttöystävän ja ihmissusi sekä vampyyri huomaavat toistensa hyvät puolet oudolla tavalla!
Suomennos on tällä kertaa hiukan epälooginen eli alkuperäisversio tuo esille eräät, etenkin tekniset pilat, huomattavasti tehokkaammin. Olisiko niin, että liika suomennoskin on pahasta? Uskoisin, että tätä lukeva nuoriso taatusti tajuaa, mitä tietyillä asioilla halutaan sanoa ilman alleviivauksia – vai onko ehkä tarkoitus antaa lukijalle jonkunlainen keksimisen ilo. Eli suomennos oli pienoinen pettymys. Kirja sen sijaan on taattua laadutonta Ankh-Morporkista tulevaa tavaraa, jo 30. osa sarjaa.
Suosittelen kaikille fantasian ja Pratchettin, Kiekkomaailman ja Ankh-Morporkin sekä erityisesti Vartioston törmäilyjen ystäville. Taas on nuijalla töitä! Ensimmäiseksi tutustumiseksi tämä ei ehkä ole oikein sopiva, joten suosittelen aloittamaan kirjailijan alkupuolen tuotannosta.