Helene Tursten: Murskattu tanghevonen

Kansi: Helene Tursten: Murskattu tanghevonen

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Tunnettu miljonääri putoaa kotinsa parvekkeelta katuun vaimonsa ja poikansa silmien eteen ja murskautuu kuoliaaksi. Vain päivää myöhemmin hänen toimistohuoneistonsa räjähtää erityisen rajulla pommilla tuhoten paitsi toimiston myös muun talon. Eikä aikaakaan, kun salkkuun asennettu pommi räjäyttää vielä yhden keskeisen lähipiiriläisen. Göteborgin poliisilla on kova työ päästä perille aivan ilmeisesti toisiinsa liittyvien tapahtumien ketjusta. Pahaksi onneksi mukaan sekoittuvat myös Helvetin enkelit ja sitä myötä kansainvälinen huumekauppa.

Murskattu tanghevonen on ensimmäinen osa 10-osaisesta Irene Huss -dekkarisarjasta. Irene Huss on jujutsua harrastava göteborgilainen ylikonstaapeli, jolla on teini-ikäiset kaksostytöt ja keittiömestariaviomies. Sarja on myös filmattu. Itsekin göteborgilainen Helene Tursten oli ennen täysipäiväistä kirjailijanuraansa hammaslääkäri, mutta sittemmin menestys rikoskirjailijana vei mennessään.

Minulle Murskattu tanghevonen oli aluksi vähän vaikea tapaus, sillä lukemistani häiritsi vallankin aluksi moni seikka. Ulkoisten häiriötekijöiden lisäksi (tai ehkä pääosin niistä johtuen) en jostain syystä meinannut saada tarinasta ja sen lukuisista henkilöistä ensimmäisten sadan sivun aikana oikein mitään otetta. Mutta vähitellen Turstenin tarina alkaa vetää, ja loppua kohti saadaan kunnollinen kuka-sen-teki-asetelma kasaan. Motiivi, tilaisuus, tekotapa?

Voipi olla, että tapaamiseni Irene Hussin kanssa ei jää tähän yhteen kertaan. Hyvän pohjoismaisen dekkaritradition mukaisten jännärien ystävälle Helene Turstenin Murskattu tanghevonen on suosituksen arvoinen kirja.

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Pinokkion nenän jälkeen olen antanut ruotsalaisdekkareille uuden mahdollisuuden. Helene Turstenia en ollut ennen lukenut. Tämä ei ollut parhaita eikä huonoimpia lukemiani dekkareita, mutta en saanut innoitusta lukea lisää Turstenia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *