Tämän kesän Vares on nimeltään Tyynysotamies. Kyseessä on jo Reijo Mäen 36. Vares-dekkari.
Joihinkin aiempiin Vareksiin verrattuna tarina käynnistyy tällä kertaa suhteellisen aikaisin. Jo sivulla sata lukija alkaa ymmärtää, mitä tässä jännitetään. Romaanissa seurataan salaperäistä naispuolista palkkatappajaa sekä maahanmuuttajataustaisen Ruotsissa toimivan rikollissuvun kostoretkeä. Kolmantena polkuna on kadonnut suomalaisnainen.
Tapahtumat sijoittuvat totutusti Turkuun ja mukana ovat uskolliset sivuhenkilöt novellikirjailija Luusalmi, antikvaristi pastori Alanen ja Kyypakkaus. Draaman kaari on tuttua Reijo Mäkeä. Ensimmäiset parisataa sivua edetään verkkaisesti keskittyen pääosin alkoholiin ja naisiin. Sitten viimeinen sata sivua on armotonta tykitystä.
Kuten monen muunkin pitkiä romaanisarjoja kirjoittavan kirjoissa, Vareksissakin usein kiinnostavimmat hahmot ovat pahikset. Tosin Reijo Mäki onnistuu pitämään myös Vareksen hahmon kiinnostavana, vaikka hän antaa piupaut kirjoitusoppaiden perussäännöille. Niiden mukaan tarinan päähenkilöllä pitäisi olla heikkous, joka johtaa paratiisista karkoitukseen. Sitten päähenkilö aikanaan oppii voittamaan heikkoutensa ja palaa nujertamaan vastustajansa. Vareksen hahmossa ei ole tätä kaarta. Heikkouksia kyllä löytyy – viina ja naiset, mutta mitään oppimista ei tapahdu.
Tästä huolimatta Vareksen hahmo ja Reijo Mäen tarinat pysyvät vuodesta toiseen kiinnostavina ja muodostavat kirjan, jonka ilmestymistä joka vuosi odotan. Jos et ole vielä tutustunut, suosittelen vahvasti – lukemista nimittäin riittää.