Oliver Sacks: Musikofilia : Tarinoita musiikista ja aivoista

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Neurologian professori Oliver Sacks on tehnyt erityisalaansa tunnetuksi kansantajuisilla potilaskertomuksilla mm. kirjoissa Mies joka luuli vaimoaan hatuksi ja Antropologi Marsissa sekä Awakenings, joka tunnetaan elokuvanakin.

Musikofilia kertoo, miten musiikin ihmemaa kohtaa aivojen ihmemaan ja miten erilaisia ja hämmästyttäviä ilmentymiä tämä voi aiheuttaa niin tavallisissa ihmisissä, musiikin ammattilaisissa kuin neurologisissa potilaissa. Aivoissa ei ole tiettyä anatomista tai fysiologista ”musiikkikeskusta”, ja siksi musiikkiin liittyvät ilmiöt ja niiden reitittyminen tuntuvat usein hämmästyttäneen myös neurologi Sacksia.

Musiikki on arvoituksellinen lahja aivoille; sävelistä nauttimisesta tai niiden tuottamisesta ei ilmeisesti ole ollut ihmislajille evolutiivista hyötyä, ja kuitenkin musiikki tuottaa mielihyvää lähes kaikille. Harvinainen poikkeus on amusia, josta kärsivä ei erota musiikin rakenteita ja jolle kaikki musiikki kuulostaa vain melskeeltä. Poikkeus on toisaalta myös absoluuttinen sävelkorva, josta Sacksilla on paljon kerrottavaa. Musiikkisavantit, musiikkihallusinaatiot, synestesiailmiöt ja korvamato saavat myös käsittelynsä. Unet ja musiikki on kiehtova yhdistelmä. Oletteko tulleet huomanneeksi, että musiikki ei unissakaan väänny ”unenomaiseksi”, vaan kuulostaa samalta kuin valveilla? Unet voivat jopa tuottaa valmiita sävellyksiä pistettäväksi aamulla pianosta purkkiin, kuten Paul McCartney on kertonut Yesterdaystä.

Suuri osa kirjasta on kiinnostavia ja sensaatiomaisiakin potilaskertomuksia. On tapauksia, joissa syvää dementiaa, kroonista psykoosia tai vaikeaa Touretten oireyhtymää sairastava on esittänyt vaativan musiikkikappaleen ilman jälkeäkään sairaudesta. Muuan pahasti dementoitunut pianisti konsertoi loistokkaasti Carnegie Hallissa – tietämättä ilmeisesti edes missä on –, eikä kulisseissa starttivalmiina ollutta varapianistia tarvittu.

”Musikofilia” voi kuulostaa ensisijaisesti psykologiselta ja emotionaaliselta aiheelta, mutta kirjan painotus on neurologinen. Koska minussa asuu pieni positivistinen aivodiletantti, pidin kirjan katsantotavasta ja luin ahnaasti sen runsaat petiittiviitteetkin. Varsinkin kirjan viimeinen osio käsittelee kyllä myös musiikillista tunnepuolta, ja joka tapauksessa Sacks kirjoittaa kohtaamistaan ihmisistä psykologisella silmällä ja suurella sydämellä. Suosittelen kirjaa kaikille musiikista ja/tai ihmisaivoista kiinnostuneille ja esimerkiksi neurologista hoitotyötä tekeville. Musiikkipuolesta riittää alan yleissivistys, ja neurotieteen detaljeja voi tarvittaessa tarkistaa tai vain ”lukea sujuvasti”. Käännös on hyvä, ja ilahduttavasti lääketieteen sanastossa on johdonmukaisesti käytetty suomea aina kun täsmällinen vastine vain on olemassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *