Tämä kirja ei olisi lukulistallani, jollen olisi saanut tähän hienovaraista vinkkiä, johon tartuin kiinni. Miten todella iloinen olen siitä, että tulin lukeneeksi juuri tämän kirjan.
Luin tätä aina iltaisin sängyssä ja miten se otti minut mukaansa! Tarina kulki mukanani päivisin ja aina illalla palasin sen pariin ja olin aivan innoissani. Nimeltään Elias kertoo 15-vuotiaasta pojasta, joka on erilainen, koska ei ole samanlainen kuin muut. Jos muut samanikäiset pelaavat jääkiekkoa, niin Elias tykkää harrastaa kaunoluistelua.
Koko kirja alkaa siitä, kun Elias saa turpiinsa ja on sitten sairaalassa ja mumma tulee sinne katsomaan. Joten varma koukku lukijalle: mitä on tapahtunut?
Niinpä sitten palataan siihen pisteeseen, kun Elias on muuttanut uuteen paikkaan ja kaiken pitäisi olla ihan ok, koska kukaan ei tiedä Eliaksesta mitään. Miten aina meneekin niin, että joka koulussa ”bongataan” se, joka ei ole ihan samanlainen kuin kaikki toiset ja siitähän se rumba alkaa.
Kirjan juoni ei kuitenkaan kulje kiusaamisessa kaiken aikaa, vaan myös nuorten välisessä ystävyydessä. Elias tutustuu jääkiekkoa harrastavaan Pauliin, jolla on omaa ajattelukykyä ja joka on sitä mieltä, että jokainen saa olla ihan millainen tykkää. Sitten Elias tutustuu Ameliaan, joka on kiva tyttö, myöskin sellainen kypsä tyyppi.
Eliaksen vanhemmat jäävät todella sivuun, koska eivät osaa oikein olla läsnä, mutta mumma on sitäkin enemmän. Joskin sitten mummalta paljastuu salaisuus, joka harmittaa Eliasta ja meinaa mennä usko mummaankin.
Kaiken pahan takana on kuitenkin Topi, joka ei voi sietää Eliasta. Se kiteytyy sitten pahalla tavalla ja se on kaikkien kannalta erittäin surullista. Kuitenkin, jos koko kirjan lukeminen oli äärimmäisen koskettava kokemus, niin lopputekstit vasta ottaakin herkkyyden valloilleen. Vuodatin niin paljon kyyneleitä, että oli välillä pakko ottaa silmälasit pois, kun piti silmiä kuivata.
Nimeltään Elias on äärimmäisen suositeltava kirja ihan kaikenikäisille, sillä jos on kokenut erilaisuutta, kiusaamista, tai vaikka ei, niin tässä kirjassa tulee kyllä esille se, mitä se on. On pakko viel mainita, miten on omituista, että erilaisuus koetaan kiusaamisen syyksi, kun se, että joku voi olla persoonallinen, on vain suuri rikkaus. Vaan jospa sen takia juuri pitää sitten ottaa kiusauksen kohteeksi. Tiedä näitä…








