Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Yang Mu (1940–2020), jota lapsuudessa kutsuttiin lempinimellä Oken, tunnetaan paitsi yhtenä Taiwanin tunnetuimmista runoilijoista, esseisteistä ja kriitikoista, myös yhtenä merkittävimmistä kiinankielisistä runoilijoista 1900–2000-luvuilla. Kiinnostavan hänen tarinastaan tekee kaksi seikkaa. Hän toimi uudistajana ja siltana klassisen ja modernin kiinalaisen runouden välillä, ja sen lisäksi hän toimi siltana myös kahden erilaisen Taiwanin välillä.
Nuoruudessaan Mu kasvoi Taiwanissa, joka oli Japanin siirtomaa, mutta toisen maailmansodan kuohut pistivät pakan uusiksi, ja saarella pääsi valtaan Kiinassa valtataistelun kommunisteille hävinnyt nationalistipuolue Kuomintang. Puolueen orkestroiman terrorin lisäksi se kielsi japanin kielen käytön sekä pakkokiinankielisti koulutuksen. Mu eli ikään kuin kahden hallinnon puristuksessa, kuulumatta oikein kumpaakaan, mutta onnistui silti runoudellaan luomaan kielen, jolla ylittää kummankin.
Tämä oli myös se syy miksi Oken päätyi lukulistalleni. Aikoinaan Taiwanin-matkallani kiinnitin huomiota maan erikoiseen kulttuuriin, joka yhdistelee luovasti Japanin ja Kiinan perinteitä. Halusin ymmärtää, mistä tässä fuusioissa on oikeastaan kyse.
Taiwanilainen animaattori Shih-hung Wu on tarttunut haasteeseen ja tulkinnut Yang Mun muistot visuaaliseksi kertomukseksi, jossa tapahtumat, maisemat ja mielentilat limittyvät saumattomasti toisiinsa. Sarjakuva perustuu Yang Mun muistelmateokseen Memories of Mount Qilai : The Education of a Young Poet. Mikään yksi yhteen -versio sarjakuva ei kuitenkaan yritä olla ja hyvä niin. Wu nostaa sarjakuvaansa muutamia avainkohtia ja -teemoja Yang Mun lapsuudesta ja nuoruudesta.
Teos alkaa Hualieniin vuonna 1945 tehdyllä Yhdysvaltain ilmaiskulla, joka johti perheen pakoon vuorille. Tapahtuma oli symbolinen alku myös nuoren runoilijan sisäiselle muutokselle. Tapa, jolla Wu hyödyntää luontoa kuvaamaan mielen kuohuja on hieno; vesivärejä hyödynnetään täydellä teholla kun sumu peittää aukeamat ja meren tyrkyt roiskuvat melkein lukijan kasvoille asti. Tähän luontotematiikkaan palataan sarjakuvassa toistuvasti.
Japanin ja Taiwanin alkuperäiskielien syrjintä on toinen tärkeä teema, sekä vuoden 1951 maanjäristys, joka katkaisi nuoren Mun ensi-ihastuksen lyhyeen. Kaikista eniten huomiota saa kuitenkin hieman yllättävämpi ja arkisempi tapahtuma: naapuruston koiran väkivaltainen kuolema paikallisten miesten käsissä. Tähän tapahtumaan tuntuu kiteytyvän koko maailman hulluus ja epäoikeudenmukaisuus, ja tässä tulee mukaan Wun visuaalisesti synkimmät sivut – sivellintyöskentely on ihailtavan vimmaista! Kaikesta tästä kiertyy lopulta kysymys, miksi maailmassa ylipäätään on kärsimystä, ja miten tätä kysymystä pitäisi käsitellä. Yang Mu löysi lohdutuksensa taiteellisesta ilmaisusta.
Oken : Combats et rêveries d’un poète taïwanais on onnistunut henkilökuva runoilijasta, ennen kaikkea siksi, että se tuo runollisuuden osaksi omaa kuvakieltään. Se ei myöskään kompastu yliselittämiseen. Yang Mun elämästä ja ajatuksista ei selitetä kaikkea mahdollista, paljon jätetään lukijan oman tulkinnan varaan. Ei kyllä uskoisi, että kyseessä on Wun esikoissarjakuva, sen verran taitavaa kerrontaa teoksessa on. Kaikkiaan oikein positiivinen yllätys ja ensimmäinen lukemani taiwanilainen sarjakuva. Taiwanista ei vieläkään käännetä kovin paljon kirjallisuutta muille kielille, mutta toivottavasti jatkossa enemmän.
