Onni-pojan seikkailut alkoivat vuonna 2007, vuosi esikoisemme syntymän jälkeen. Niinpä sarjan alkupään kirjat kuuluivat meidänkin lukemistoomme. Nyt esikoinen täyttää kohta 20 vuotta ja Onni-kirjoistakin on ilmestynyt jo 20. osa! Aika monta siitä välistä on jäänyt lukematta, mutta tähän halusin nyt tutustua pitkästä aikaa.
Onni ei ole enää pieni Onni-poika, vaan on kasvanut isoksi koululaiseksi. Pikkuveli Olavikin on jo iso poika! Onnin kodin lähipuistossa esiintyy hieno katutaiteilijaduo soittamassa musiikkia, ja siitä Onni ja Viljo innostuvat itsekin musisoimaan. Syntyy uusi bändi Naapurit ja koko päivä on yhtä musiikkia.
Sarjan 20. osassa on edelleen kaikki samat palikat kuin ensimmäisessäkin: selkeä ja tunnistettava piirrostyyli, sama lapsiperheen arjen hienovarainen ja lempeä kuvaus, leikkimiseen ja luovuuteen kannustava ote ja siinä sivussa kevyttä kasvatuksellisuutta. Olen varma, että tämän kirjan inspiroimana perustetaan vielä monta bändiä!
Kasvatuksellisuudesta on todettava, miten hienosti Onnin äiti hoitaa tilanteen, jossa Olavi haluaisi kiinnostavaan leikkiin mukaan, mutta Onni ei halua. Äiti käsittelee tilanteen mallikelpoisesti ja niin, että lopulta kaikki ovat tyytyväisiä ja Olavikin pääsee mukaan soittamaan.
Sanna Pelliccioni on luonut Onni-kirjoissa todellisen kestosuosikin: kahdenkymmenen kirjan jälkeen on helppo todeta, että Onni on tullut kiinteäksi osaksi suomalaista lastenkulttuuria ja hyvä niin.








