Anna Karolina Larsson: Paviaanivarkaus

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Paviaanivarkaus on Anna Karolina Larssonin esikoisteos. Kirjan etuliepeen antamien tietojen mukaan kirjailija on työskennellyt jo pidemmän aikaa poliisina; lisäksi häntä verrataan Jens Lapidukseen ja Liza Marklundiin. On pakko myöntää, että dekkaritietämyksessäni on Lapiduksen kohdalla hävettävän ammottava aukko, mutta Marklund on kyllä tuttu. En ihan tiedä onko Paviaanivarkaus Marklundin parhaiden dekkarien veroinen, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita siitä ei ainakaan puutu.

Amanda Paller on kirjan päähenkilö, nuori poliisi, jonka Sanna­-sisar on tehnyt itsemurhan surullisissa oloissa: tämä on käyttänyt huumeita ja tullut raiskatuksi. Amanda alkaa kuitenkin epäillä tapahtuminen kulkua, kun muutamalle muullekin nuorelle naiselle käy samalla tavalla – voisiko kyseessä olla kuitenkin murha? Lisäksi Amandaa sapettaa se, että komisario Magnus Blomberg on jättänyt Sannan tapauksen jotakuinkin tutkimatta. Amanda alkaa tutkia tapausta, ja tässä tutkimuksessa tulee ennen pitkää vastaan Sannan entinen poikaystävä, arabitaustainen Adnan, joka on tiettävästi myynyt huumeita Sannalle. Amanda päättää saada selville, mitä nämä miehet ovat jättäneet kertomatta, ja kun perinteiset metodit eivät riitä, on pakko edetä vieläkin perinteisemmillä tavoilla eli niinsanotusti reittä pitkin: Amanda iskee molemmat miehet, mutta joutuu varsinkin Adnanin kohdalla havaitsemaan, ettei sekään ihan vaaraton lähestymistapa ole, kun vastaan tulevat jugoslavialaismafia ja korruptio. Ja entä jos Amanda itsekin ihastuu ja rakastuu näillä tutkimusmatkoillaan?

Paviaanivarkauden päähenkilönä voidaan tietysti pitää Amandaa, mutta tapahtumia kerrotaan myös Magnuksen ja Adnanin näkökulmista. Heistä Amanda jää pakostakin jotenkin haaleaksi: lukijan annetaan ymmärtää, että hän on peräti vetävän näköinen blondi, johon miehet ovat lääpällään, mutta entä muuta? Sen sijaan pahikset, etenkin niljakas vaimonhakkaaja Magnus, ovat uskottavampia, etenkin kun Magnuksen kohdalla tarinaa valotetaan myös hänen vaimonsa päiväkirjan kautta. Tapahtumien pitäisi tietysti olla myös uskottavia, kun kirjailija on kerran itsekin poliisi, mutta muutamat kohdat, etenkin kirjalle nimen antavan paviaanin tapaus, jäävät vähän ulkokohtaisiksi. Kolmen kertojan varassa kulkeva rakenne toimii kuitenkin oikein hyvin ja kokonaisuudessaan Paviaanivarkaus on kevyehkö mutta varsin luettava dekkari.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *