Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

En ole erityisemmin perehtynyt ruotsalaisiin dekkareihin, mutta Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia ei ollut pettymys. Päinvastoin, olin heti niin koukussa kirjaan, että muu elämä meinasi jäädä. Heräsin jopa öisin lukemaan.

Päähenkilönä on Mikael ”Kalle” Blomkvist, toimittaja, joka saa vankeustuomion kunnianloukkauksesta. Hän saa sitten yllättäen tarjouksen tutkia katoamistapausta vuodelta 1966. Suuren yrityssuvun nuori nainen oli kadonnut ja kaikista tutkimuksista huolimatta juttu oli jäänyt selvittämättä. Mikael alkoi selvittää sitä ja siitä alkoikin jännite, joka jatkui kirjan loppuun asti.

Ihastuin Mikaeliin melkeinpä ensi metreillä. Erittäin mielenkiintoinen henkilö on myös Mikaelin avustaja Lisbeth Salander. Lisäksi kaikki kirjan muut henkilöt ovat kuvattu niin, että alkoivat elää, melkeinpä minunkin elämässä.

Kirja oli niin täynnä koukkuja, että sitä vaan oli heti jumissa. Oli pakko saada koko ajan tietää, mitä seuraavalla sivulla tapahtuu. Niitä sivuja sitten piisasi reilut 500 ja kun ne oli luettu, jäi sellainen kaipuu ja into saada tietää lisää, että onneksi kirja oli Millennium-trilogian ensimmäinen osa. Seuraavaksi tartun kakkososaan Tyttö joka leikki tulella.

Kini

Olen Kini, kirjojen ja kirjailijoiden ystävä. Työskentelen Kouvolan pääkirjastossa kirjastovirkailijana ja tehtävänkuvaani kuuluu mm. kirjailijavierailujen järjestäminen. Olen aina lukenut paljon ja monipuolista kirjallisuutta. Olen kulttuurin suurkuluttaja. Kirjojen lisäksi ramppaan elokuvissa ja teatterissa. Kaikki vinkit »

6 kommenttia

  1. En ole pitkään aikaan ollut niin koukussa kirjaa lukiessa kuin tämän Millenium-sarjan kirjat. Loistavaa kerrontaa ja kirjat sisältävät uskomattomia, mutta kuitenkin mahdollisia asioita. Suosittelen !

  2. Kirja oli ihan hyvä. Koukuttava itse dekkariosuudellaan, mutta se muu ihmesuhdehöpötys tuntui turhan pahviselta. En pysty ihan selkeästi sanomaan mikä siinä meni pieleen, ehkä päähahmon naistouhuista jäi vähän semmoinen ”Mary Sue”-fiilis (kannattaa googlettaa, wiki ainakin tuntee käsitteen). Mutta itse jouduin lukemaan Da Vinci-koodinkin siihen malliin, että pakko antaa anteeksi selkeästi odotettavissa olevat ihmissuhdekuviot kun itse se salapoliisiosuus on paljon mielenkiintoisempi.” Miehet jotka vihaavat naisia”-kirjan kirjailijan rakkaus appleen nauratti. Itse tarina puolestaan oli mahtava! Juuri oikealla tavalla rakennettu ja vihjeitä pudotettu sinne tänne oikeisiin paikkoihin!

  3. Hyvä ja koukuttava alku Millennium-trilogialle. Mikaelin ja Lisbethin sekä monen muunkin henkilön tarinat pohjustetaan tehokkaasti, mutta silti ilmaan jää sen verran salaisuuksia, että seuraavaan osaan on pakko tarttua pian.

  4. Kirja oli ihan ookoo. Suomennus vaan oli raivostuttavan huono. Lauseista puuttui sanoja, sanoista kirjaimia, muutaman kerran kesken lausetta luki yhtäkkiä tyyliin ”ssa”… Äidinkielelliset virheet olivat suomennoksessa mielestäni niin huomattavia, että harmitti etten alkanut heti lukemaan kirjaa alkuperäiskielellä.

  5. Onneksi en osaa ruotsia 🙂 Siksipä juuri tarina vaan vei…
    Joskus on kirjoja, joissa vie kieli, mutta Milleniumissa minua vei tarina ja ihan vauhdilla.
    Ihmissuhdehöpötys antoi hiukan kevennystä muuten niin kovalle dekkariosuudelle. Siksipä varmaan kirja/t ovat niin monia koukuttaneet, kun niissä on jokaiselle jotakin !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *