Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun puhutaan kauhukirjailijoista, yksi nimi nousee ylitse muiden: Stephen King, maailman kenties toiseksi myydyin kirjailija. Kirjailija on kuitenkin uransa aikana kritisoinut kirjailijoiden lokeroimista ja näin vanhoilla päivillään lähtenyt itsekin kirjoittamaan suosikkigenrensä ulkopuolelta.
Mersumies on trilleri, kauhun valtavirrassa polskiva serkku, eikä siten mikään mahdottoman suuri loikka kauhun ulkopuolelle. Tammi yrittää kaikin keinoin varmistaa, etteivät lukijat vain odota kauhua, sillä molemmat kannet useasti mainitsevat kirjailijan normaalista poikkeavan genren. Se hieman ihmetyttää minua, sillä Mersumiehellä ei ole todellakaan mitään hävettävää. Kirja käynnistää trilogian, joka voitti parhaalle dekkarille myönnettävän Edgar-palkinnon.
Kirjan päähenkilönä toimii Bill Hodges, eläkkeelle siirtynyt rikosetsivä, jolla on töiden loppumisen jälkeen valtava aukko elämässään. Tapahtumat kuitenkin lähtevät liikkeelle kun hän saa kirjeen “Mersumieheltä”, joka oli Hodgesin rikosetsivänuran suurin juttu. Mersumies oli sarjamurhaaja joka tappoi uhrejaan ajamalla näiden päälle. Huolimatta yrityksistä Mersumiestä ei koskaan saatu kiinni, ja nyt hän on palaamassa vanhoille tavoilleen.
Hodges pyrkii estämään tämän, mutta eläköityneelle rikosjahti on enemmän kuin hankalaa. Murhaajan kanssa käyty vuorovaikutus internetin keskustelupalstoilla on mielenkiintoinen lähestymistapa dekkarigenreen.
Stephen King on etevä monessa asiassa. Kirjan päähenkilö erityisesti on vahva hahmo. Hodges muistuttaa hieman hänen Uneton yö -romaaninsa henkilöä, joka lienee suurin suosikkini Kingin romaaneista. Kumpikin hahmo on jollain tavalla yhteiskunnan rajojen ulkopuolella (hieman raihnainen, syrjäytynyt eläkeläinen).
Vaikka Mersumiehessä ei yliluonnollisuutta esiinnykkään, ei se ole mikään syy Kingin ystäville jättää sitä väliin. Kirja on taattua Kingiä ja minusta varsin virkistävää vaihtelua Kingin tuotantoon.