Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Harvoin lukee niin hauskaa ”vakavaa” kirjaa opiksi ja ojennukseksi, kuin tätä Jørgen Gaaren ja Øystein Sjaastadin kirjoittamaa filosofista matkaa Astrid Lindgrenin maailmaan. Kirja on tavallaan samaa jatkumoa Jostein Gaarderin lapsenmielistä filosofiamaailmaa ravistaneelle menestysromaanille Sofian maailma. Molemmissa lapsi ihmettelee maailmaa lapsen silmin terävän napakasti ymmärryksellä, mikä viehättää suuresti lukijaa.
Kirjassa Peppi ja Sokrates ovat kuin sisaruksia keskenään ärsyttäessään ja provosoidessaan raivon partaalle tavanomaisuudesta ja keskinkertaisuudesta itselleen normin tehnyttä ympäristöään. Aikoinaan kreikkalaisfilosofien pahimpia vihollisia olivat tietämättömyys, lapsen avoimen ihastelun ja uteliaisuuden kieltäminen, sekä tapoihinsa piintyneet mukavuudenhaluiset tylsimykset, jotka olettivat ilman epäilyä omien tapojensa, ajattelunsa ja tottumustensa pätevän kaikkialla muuallakin. Samat vanhat paheet ovat vieläkin lasten mielestä aikuisten helmasyntejä.
Aivan kuten tämä on parodia logiikasta, on rikkiviisaus oikean viisauden karikatyyri. Rikkiviisaus on ulkoista, opittua tietoa järjen tavoitteista, tietoa, josta kuitenkin puuttuu sisäinen palo, omakohtainen elämys – lyhyesti sanoen, se on viisautta ilman kokemusta. Juuri sen vuoksi pikkuvanhat lapsetkin ovat rikkiviisaita. Samoin aikuiset, jotka ovat kadottaneet lapsenmielensä. Rikkiviisaat eivät leiki!
Tässä on huvittava mutta samalla leikkimielellä opettava tärkeä kirja. ”Lukukokemus onkin kuin leikki, kun kaksi rohkeaa norjalaisfilosofia avasivat kirjallaan kaikki pölyttyneet kirjaston ikkunat selko selälleen, ja mikä ristiveto siitä sitten syntyikään, kun pöly tuprusi ja katosi raittiin ilman tieltä”, kirjoittaa Margareta Strömstedt esipuheessaan.
Vanhat teokset osastoilla D ja E, filosofia ja kasvatustiede, lentävät ulos notkuvilta hyllyiltä. Sivut lepattavat, kun tuuli ujeltaen puhaltaa lastenkirjaosastolle saakka, jossa se sotkee hyllyt, ja kiltit lastenosaston virkailijat, jotta ne pysyisivät omilla paikoillaan lasten korkeudella niin kuin kuuluu, aivan erillään aikuisten kirjoista. Sinne kuuluu myös Peppi Pitkätossu, jota kauan sitten pidettiin vahingollisena lapsille, mutta joka on nyt vuosien kuluttua hyväksytty ja kirjailijoidemme sanoin tehty pehmoksi ja suvaittu kuoliaaksi.
