Petetty on Max Seeckin uuden Milo-sarjan toinen osa. Milo Perho on poliisitaustainen taidegalleristi, joka konsultoi poliisia profiloimalla rikollisia. Tämänkertainen tarina lähtee liikkeelle siitä, että Perho on aivan lähellä osua murhan todistajaksi. Asetelma saattaa tuntua hiukan epäuskottavalta, mutta sen ei kannata antaa häiritä. Palaset loksahtavat kyllä aikanaan hienosti paikoilleen.
Kirja on tosi hyvä, vaikka alussa oleva yksityiskohtainen kuvailu onkin omaan makuuni aavistuksen liiankin yksityiskohtaista. Kun varsinaisen rikostutkinta alkaa, kerronta pääsee vauhtiin. Kun panoksetkin alkavat kasvaa, tarina imee yhä tiukemmin mukaansa ja eikä kirjaa tahdo enää laskea käsistään.
Milo-sarjan kirjat voi hyvin lukea “väärässä” järjestyksessä. Joitain juonipaljastuksia saattaa tulla, mutta on epätodenäköistä, että niitä enää edellistä osaa lukiessa muistaisi. Erityisesti pidin siitä, kun henkilöhahmot nyt syvenevät ja ensimmäisessä osassa kylvetyt siemenet alkavat itää. Esimerkiksi Milon perheen sisäisistä konflikteista kasvaa lukijan mielessä melkein suurempi arvoitus kuin alkuperäinen mysteeri. Myös Milon poliisissa toimiva aisaparin Minkan ihmissuhteisiin ilmestyy mielenkiintoisia kehityskulkuja ja ristiriitoja.
Max Seeckillä on suomalaisessa dekkarigenressä omanlainen linjansa. Kerronta on elokuvanomaista ja samalla myös hyvin psykologista, perinteistä poliisityötä unohtamatta. Seeckin kirjoja on mukava lukea, sillä korkeasta lähtötasostaan huolimatta ne jaksavat vaan aina parantaa. Tämä onkin mielestäni Seeckin paras kirja. Tämä on paljon sanottu, sillä Seeck pääsi jo aiemmalla Uskollinen lukija -kirjallaan ensimmäisenä suomalaisena sitten Mika Waltarin New York Timesin bestseller-listalle.







