Carin Gerhardsen: Piirileikki

Piirileikki

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Keski-ikäinen perheenisä Sven-Gunnar Erlandsson löydetään murhattuna pokeriporukan iloisen illanvieton jälkeen. Hänet on ammuttu teloitustyyliin, kerran niskaan ja kerran selkään. Lompakko rahoineen on tallella; tosin pian saadaan selville, että hieno iPhone on kateissa. Kuka on halunnut pahaa tuolle kaikkien arvostamalle perheenisälle?

Hän on tiettävästi kohdellut hyvin vaimoaan ja lapsiaan, valmentanut tyttöjen jalkapallojoukkuetta ja auttanut metsässä majailevia asunnottomia. ”Svempa oli kuin luojan lahja ihmiskunnalle”, hänestä sanotaan. Eivätkä muutkaan pokerijengin miehet sen pahemmilta ulospäin näytä. Korttipeliin Erlandssonin murhassa viittaa se, että hänen taskustaan löytyy neljä pelikorttia, joissa ei tietenkään ole sormenjälkiä. Lisäksi taskussa on käsin kirjoitettu lappunen, jonka tekstin sade on valitettavasti huuhdellut lähes lukukelvottomaksi.

Conny Sjöberg ja hänen tiiminsä ryhtyvät selvittämään asiaa. Mukana on tietysti Hammarby-sarjasta (Piparkakkutalo, Tuhkimotytöt ja Unilaulu) tuttuja poliiseja, ja heistä tulee tällä kertaa mielestäni erittäin läheiseksi Hedvig Gerdin, joka pukeutuu ja laittaa hiuksensa perin tyylittömästi, mutta omaa sekä terävän älyn että suuren innon poliisintyöhön.

Olen pitänyt melko paljon aiemmin lukemistani Gerhardsenin dekkareista, eikä tämä tehnyt poikkeusta, ainakaan kovin suurta. Juonenkuljetus oli ammattimaisen tarkkaa ja mielenkiintoista, mutta tällä kertaa minusta tuntui siltä, että murhatarinaan liittyvät sivuhenkilöt oli kuvattu melkein mielenkiintoisemmin kuin poliisiaseman väki, joka on vähän liiankin laaja pysyäkseen uskottavasti koossa: poliisit mainittiin aina vain sukunimeltä eivätkä heidän persoonalliset ominaisuutensa oikein tulleet riittävän selkeästi esille. Ehkä tämä voi tosin joutua omasta huterasta päästänikin, mene tiedä. Mutta varsinaisessa juonessa pysyi mukana oikein jännittävällä tavalla. Joten kyllä tämä on ihan lukukelpoinen dekkari, sitä hyvää ruotsalaista tasoa. Tosin jälleen kerran ihmettelin kirjalle valittua perin sovinnaista suomenkielistä nimeä.

Tuija

Olen Tuija ja kirjat ovat kuuluneet olennaisesti elämääni jo yli 50 vuoden ajan. Työurakin sijoittui kirjastoihin, joten lapsuuden haave kirjojen ympäröimästä elämästä on toteutunut. Rakastan laatukirjallisuutta, tyttökirjoja ja hyviä dekkareita. Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 164 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...