Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lauri ja Jaakko Ahosen Pikku Närhi on kerrassaan upea taidekokemus, joka saa hämmästelemään: “miten tämä on tehty?” ja “keitä nämä tekijät ovat?” Teos on ehkä näyttävintä visuaalista kerrontaa mitä Suomessa on koskaan tehty. Värit ovat syviä ja sävyt tarkoin harkittuja. Piirrostyö on virheetöntä. Sivun ja aukeaman kokoiset pysäytyskuvat ovat näyttäviä. Rytmi toimii. Tarinaa ei ole pyritty tiivistämään, vaan sivuilta on otettu se tila jonka kertominen vaatii. Kaikki on paikallaan jokaista tapetin korukuviota myöten.
Teos on pelinavaus eurooppalaisen nykysarjakuvan suuntaan, ja on todella hieno ja uskalias veto Egmontilta julkaista kovakantinen väriteos täysin tuntemattomilta kotimaisilta tekijöiltä.
Tarina lähtee käyntiin heti alkusivuilta. Asetelma ja teoksen tunnelma tehdään selväksi muutamalla kuvalla. Äitinsä omaishoitajana toimivan nuoren närhen elämä on tasapaksua puurtamista: murkinan keittämistä muorille, siivoamista ja vaippojen vaihtoa. Elämä järkkyy kun pieni hämähäkki tunkeutuu taloon, ja närheä alkaa askarruttaa mitä kiinni naulattujen ikkunoiden takana mahtaa olla.
Kertomus käsittelee auktoriteettien sanelemia ennakkokäsityksiä, joita yksilöllä ei ole rohkeutta murtaa. Pikku Närhi jää omien pelkojensa ja ennakkoluulojensa vangiksi ulkaltamatta irtautua elinpiiristään ja katsoa avoimesti maailmaan, ja nähdä siellä vihollisten sijasta ystäviä.
Ihastuttava taide alkaa ajan mittaa ahdistaa. Talon pitkät ja matalat käytävät, ikkunattomuus, ja huoneiden karu samankaltaisuus saa tarinan muuttumaan kauhukertomukseksi. Kirjan lopetus vain on näin pitkälle ja tyylikkäälle teokselle liian yksioikoinen ja perinteinen. Jää tunne, että tämä on luettu joskus aiemminkin. Siitäkin huolimatta teos on jo nyt suomalaisen sarjakuvan suunnannäyttäjä.