Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Osta kirja itsellesi

1960-luvun lopulla suomalaisiakin lapsia kehotettiin syömään lautanen tyhjäksi, koska Biafran lapsilla oli nälkä. Vaikka perustelu ei ollut aivan relevantti, se kertoi sen myötätunnon sisäistymisestä jonka kaukainen sota ja nälänhätä herättivät täälläkin.

Adichien kirjan nigerialaiset päähenkilöt kuuluvat igboihin, joiden itsenäistymistaistelu Biafran sota (1967–1970) oli. Kirja kertoo sotaa edeltäneen ajan oloista ja sodan aikaisista tapahtumista tavalla, joka välttää mustavalkoisuuden mutta ei sodan todellisuutta. Nuoren naiskirjailijan työn tulos on mittava ja tärkeä historiaa elävöittävä lukuromaani, joka kertoo tavallisista ihmisistä ja heidän sodastaan: siellä auringonpuolikkaan alla.

Kirjassa on viisi keskushenkilöä. Varakkaan nigerialaisen kauppiasperheen kaksostyttäret Olanna ja Kainene ovat aikuistuttuaan loitonneet toisistaan. Olannan rakastettu on vallankumouksellinen yliopistomies Odenigbo ja Kainenen kumppani on Nigeriaan kotiutunut brittiarkeologi Richard. Keskeisenä henkilönä on vielä Odenigbon pestaama palveluspoika Ugwu. Sota kieputtaa heitä ja monia muita, eivätkä kaikki selviä.

Kerronnan kronologia kulkee edestakaisin 1960-luvun alun ja sen loppupuolen välillä. Kolmantena aikatasona ovat vielä lyhyet otteet fiktiivisestä teoksesta ”Maailma oli vaiti kun me kuolimme”, joka taustoittaa Nigerian historiaa kolonialismin ajalta alkaen ja jota kirjoittaa yksi kirjan päähenkilöistä. Biafran sodassahan suurvallat tukivat Nigeriaa, eikä YK puuttunut maan sisäisenä asiana pitämäänsä konfliktiin. Yksittäiset avustustahot yrittivät rahdata kuka ruokaa kuka aseita öisillä lennoilla Biafran pimeille kentille.

Lukija voi tarpeen tullen kertailla Biafran sodan faktatietoa muualta. Niin on Adichiekin tehnyt; kirjan lopussa on pitkä lähdeluettelo. Lähteenä on ollut myös kirjailijan oma igbosuku, joka on tavalla tai toisella kokenut sodan itse paikalla. Kirja on kuitenkin ennen kaikkea romaani ja sen henkilöt ovat fiktiivisiä, lukuun ottamatta historiamaamerkkejä kuten Gowon, Ojukwu, kreivi von Rosen.

Kokonaisuutenaan kirja ei ole yksinomaan raskasta luettavaa. Adichie kuvaa värikkäästi ja railakkaasti henkilöitään ja heidän suorasukaista puhettaan, rehevää ruumiillisuuttaan ja avoimia lemmenaatoksiaan, mutta myös syviä tunteita ja monisäikeisiä ihmissuhteita. Tiiliskivi on painonsa ansainnut.

Kommentti

  1. Tämä kirja lähti kirjastosta aivan sattumalta mukaani. Helposti tulee luettua vain uusia, äskettäin julkaistuja kirjoja ja vanhempia jää syrjään. Eihän tämäkään tosin ole ilmestynyt kuin neljä vuotta sitten. Siispä päätin, että valitsen jonkun kirjan, jonka tekijän sukunimi alkaa A:lla ja ennestään minulle tuntematon.

    Sattuma osui oikeaan. Hieno kuvaus Biafran sodan ajoilta ja vaikka kirjan henkilöt ja tapahtumat ovat fiktiivisiä, tulee tunne, että näin olisi voinut tapahtua.

    Hieman minua välillä häiritsi tuo takaumien käyttö, varsinkin yhdessä kohdin se oli mielstäni sijoitettu aivan epäloogisesti – näin pedanttille lukijalla.

    Ja ehkä tätä olisi kuitenkin voinut hieman tiivistää, välillä lukeminen alkoi puuduttaa. Mutta ehdottomasti suosittelen tätä kirjaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.