Osasin tarttua tähän kirjaan siksi, että se sijoittuu samoihin maisemiin kuin Jukka Behmin aikaisempi Hammersmith United -trilogia. Tykkäsin siitä niin kovin, että oli jotenkin leppoisaa päästä taas samoihin tunnelmiin.
Tässä kirjassa on pääosassa Daniel Penne, joka on myös Pussipää. Daniel pitää hyvän esitelmän, mutta opettaja mainitsee hänen leukansa liikkumisesta. Voi olla, että opettaja ajattelee sen olevan hyväksi, mutta miten käy Danielin… Hän lopettaa puhumisen. Vetää pussin päähän ja sitten alkaa Pussipään somevaikuttaminen.
Kukaan ei tiedä, kuka on Pussipää, jota kaikki seuraavat somessa ja joka on kaikkien suosikki. Edes Danielin perhe ei ole tietoinen siitä, millaisen sukseen poika on kehittänyt. Kaikkia kiinnostaa, kuka on Pussipää!
Minä, Pussipää, täällä taas. Osa seuraajistani on tiedustellut, kuka minä olen. Kerrotaanpa.
Kuulun uhanalaiseen pussipäisten heimoon. Sen latinankielinen nimi on Pussilox kuontalossas.
Koko kirja on täynnä niin upeita juonenkäänteitä, että ei meinaa uskaltaa sivua kääntää. Kun Greek tuli mukaan, niin sitten sitä olikin jännät paikat, kun Pussipää räppää kuuluisan räppärin kanssa, joka vielä tuo hänet kotiin, niin jopas alkoi mylly pyörimään.
Tarina kulkee hyvin ja siinä pysyy mukana ja silti voi samaistua, jos ei ihan somevaikuttamiseen, niin siihen, miten monta kertaa on ollut tilanteita, jolloin on tehnyt mieli vetää pussi päähän. Kirja on suunnattu nuorille, mutta lukekaa, hyvät aikuiset, tämä niin saatte jotain, mistä olette jääneet paitsi.






