Kuvanveistäjä Eva Ryynänen (1915–2001) löysi puusta omimman elementtinsä. Se, ettei työtä aloittaessa voinut olla varma, mitä tulossa oli, oli Ryynästä innostava voima – puun kätkemä teos piti hellävaroen kaivaa esille, sitä ei voinut pakottaa tai hoputtaa. Jonkinlainen yhteys puuhun piti Lieksan Vuonisjärvelle asettuneeseen taiteilijalla olla.
Omaa yhteyttään puuhun alkaa etsiä myös Nelli Hietala, joka nelikymppisenä perheenäitinä joutuu muiden avun armoille, kun hänen alavatsastaan löytyy suuri kasvain. Lopullista diagnoosia ja hoitoja odottaessaan hänelle tapahtuu jotain, mitä voisi kuvailla yliluonnolliseksi kokemukseksi: hän aivan kuin yhdistyy pihapuun kanssa samalle taajuudelle. Sittemmin hän löytää kotinsa läheltä Hämeenlinnasta 400 vuotta vanhan suuren Keisarinmännyn, jonka luo hän alkaa joka aamu mennä, ihan vain ollakseen puun kanssa.
Puun sielu on kirja etsimisestä ja löytämisestä, oman olemisen ja olemassaolon juurien hahmottamisesta, minuuden ja toimijuuden tarkastelusta. Hietalan oma tarina puun ystäväksi limittyy Eva Ryynäsen henkilöhistorian ja taiteen käännekohtiin. Yrittäessään loihtia Ryynäsen tunteita ja kokemuksia Hietala samalla yrittää sanoittaa omaa mystistä kokemustaan ja tarvettaan tulkita ympäröivää todellisuutta muin kuin järkiperäisin argumentein.
Nelli Hietalan Puun sielu on kaunis kirja elämää muuttavasta kokemuksesta, tarina uudesta alusta ja toisenlaisesta läsnäolosta niin oman itsen kuin muun maailmankin kanssa. Kannattaa lukea.
Jälkikirjoitus: Pari viikkoa Puun sielun lukemisen jälkeen vierailin Eva Ryynäsen taiteilijakoti Paaterissa Lieksan Vuonisjärvellä. Paaterissa on esillä laajasti Ryynäsen veistoksia, joita läheltä tutkaillessa hänen taiteentekotapansa tulee hyvin konkreettiseksi. Vaikuttava kotimuseo ja ateljee on ilman muuta tutustumisen arvoinen kohde, joka ilman Hietalan kirjaa olisi jäänyt minulta huomaamatta. Kiitokset siis tästä vinkistä!






