Kalle Päätalo: Pyynikin rinteessä

Kansi: Kalle Päätalo: Pyynikin rinteessä

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Iijoki-sarjan 17. osa. 635 s. Vuodet 1947-1949. Kalle 27-29 vuotta.

  • Veli-Mannen murha; Teknillisessä koulussa

Onneksi olkoon, isä! Nyt se valvominen ja kaamee rääkki on ohi. Katselin muutoin keittiössä todistuksesikin. Ei se aivan heiko ole…

Kalle on nyt rakennusmestari. Aika uskomaton suoritus metsätyömieheltä: neljä ja puoli vuotta siitä kun oli saanut sotilaspassin kouraansa viiden vuoden sotimisen jälkeen. Ei ajatustakaan tuolloin moisesta koulusta tahi tittelistä!

Vaan onpa mies väsynytkin: – Vasta syötyäni, viimeisenkin jännityksen lauettua, täysin tunnen, kuinka pohjattoman väsynyt olen ollut. Minua rupeaa nukuttamaan armottomasti. Ja nyt annan väsymykselleni vallan – vihdoinkin!

Vähin koulupohjin muiden mukana rimpuilu kahden vuoden ajan kaikkine yöpiirtämisineen univajeineen on tyhjentänyt Kallen henkiset voimavarat viimeisiä rippeitä myöten. Manne-veljen väkivaltainen puukotuskuolema heti ensimmäisen opiskeluviikon alussa ei ainakaan helpottanut urakkaa.

Vaan nyt on rakennusmestarin sormus sormessa ja todistus pöydällä Lainan lukea: ihan kohtuullinen matemaattisia vitosia lukuun ottamatta. Ei kun ei lummerot taipuneet, monestakin muusta syystä kuin omasta, mutta eniten omasta – toteen näet kävi isä-Herkon sanat, joita hän pojalle aikoinaan lateli: Päätalojen rätinkipää on kiertänyt Kallen.

Kun edellinen osa, Ratkaisujen aika, päästi pitkästä aikaa Kallen ja lukijan helpolla, niin kyllä tässä osassa hikoiltiin puolin ja toisin, välillä aivan toivottomuuksiin saakka. Onneksi löytyi asevelihenkeä vielä sodan jälkeenkin, ja lupsakka savolaismies Varkaudesta, Venttilän Olavi, oli varsinainen henkinen pönkkä ja auttaja, joka monet kerrat vietti pyhäseutunsa ja arki-iltansa Kuusisella, sen jälkeen kun Kalle oli noitunut joulutodistustaan: ”Eihän tästä näy tulevan lasta eikä paskaa.”  Ja sittemmin perustamisopin kokeita Venttilälle vielä rumemmin: ”Päin vittua -nehi!”

Venttilä sai rauhoiteltua hätäisen Kallen kevätpuolella oikeille jäljille:

”Hunttoo, pijä raahallinen tuumaustauko, ennen kun ruppeet ratkasemaan tehtävöö. Mittee esmerkissä kysytään!”

Nyt pykmestari on astumassa rakennuksille, jos ei heti pomoksi, niin sitten kirvesmieheksi urakoimaan Janne Mäkisen eli Mäkitörmän kanssa.

Saas nähä, jännitys jää päälle, vaikka hajanaisia muistikuvia onkin ensimmäiseltä lukukerralta 18. osasta Reissutyössä; siitä luennasta sentään on aikaa jo huitkotva.

Edelleen ihmettelen sitä etten pysty nopeampaan lukutempoon. Tässäkin Pyynikin rinteessä rypiessä kului nyt liki kuukausi kun ei millään raaskinut oikoa ja hyppiä, sillä sen verran maagista ja riippuvuutta aiheuttavaa Kallen kynänkäyttö on. Sentään nopeammin meni kuin ensimmäisellä kerralla jolloin lukuajaksi merkkasin 6.8.-24.9.2003.

Mikä kieli ja mikä sydäntäraastava ihmismieli! Kummallista jos ei kelle Kalle kelpaa.

  • lompit
  • örmiä
  • kahaveiten
  • höpöstellä
  • ilimituuma
  • lemmentööti

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *