Leena Lehtolainen: Rautakolmio

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Leena Lehtolaisen uuden Maria Kallio -romaanin lukeminen tuntuu aina jotenkin kotoisalta, niin monta vuotta tämän fiktiivisen poliisin elämää on tullut seurattua.

Rautakolmiossa Maria viettää kesää kesäleskenä ja saa tutkittavakseen oudon kaksoismurhan, jossa uhreilla ei ensisilmäyksellä näyttäisi olevan keskenään mitään yhteistä. Mitä tekemistä entisellä mallilla, kiivaalla ruotsinkielen puolustajalla ja entisellä vangilla saattaa keskenään olla? Maria saa jutun yhteydessä myös kohdata erään menneisyytensä ihmisen, joka näyttää saavan hänen tasapainonsa yhä edelleenkin sekaisin.

Rautakolmio on taattua Lehtolaista, jossa dekkarijuonen oheen on saatu ujutettua myös yhteiskunnallisia asioita ja päähenkilön henkilökohtaisen elämän kiemuroita. Parasta Maria Kallio -dekkareissa onkin mielestäni aina ollut niiden inhimillisyys. Maria Kallioon on helppo samastua ja hän on paitsi rautainen ammattilainen myös inhimillinen perheenäiti, joka sortuu toisinaan virheisiinkin. Ollakseen uskottava hahmo poliisin ei aina tarvitse olla juoppo erakko tai muuten varsin erikoinen persoona. Pidän myös kovasti Lehtolaisen tavasta käsitellä yhteiskunnallisia ongelmia tarinoidensa ohessa, sillä hänellä on taito liittää yhteiskuntakritiikkinsä juonen lomaan sortumatta saarnaamiseen tai turhan osoittelevaan tyyliin.

Itse olen siinä mielessä erikoinen Lehtolaisen fani, etten ole lukenut häneltä muita kuin Maria Kallio -kirjoja. Ehkä pelkään etten pitäisikään niistä yhtä paljon kuin näistä. Kannattaisiko kuitenkin tarttua esimerkiksi Hilja Ilveskero -trilogiaan?

Salla P.

Olen kolmikymppinen kirjafani, joka lukee sekä työn puolesta että huvikseen. Kirjojen suhteen olen kaikkiruokainen, enkä hyljeksi mitään kirjallisuuden genreä. Työssä luen paljon nuortenkirjoja, mikä heijastuu tänne kirjavinkkeihinkin. Lisäksi olen entisessä elämässäni työskennellyt historian parissa, joten sitäkin aihepiiriä tulee seurailtua edelleen aktiivisesti. Kaunokirjallisuuden ohella pidän erityisesti ruoka-, ja urheilukirjoista, ja puutarha-aiheiset kirjatkin ovat viime vuosina hiipineet vaivihkaa kirjahyllyyni. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Vaikka olenkin arvostellut sitä, että dekkaristit venyttävät sarjojaan turhan pitkään, niin nyt muutaman vuoden tauon jälkeen luin ihan sujuvasti Maria Kalliosta. Syyllinen tällä kertaa oli kyllä ilmeisen helppo tunnistaa… sen enempää kommentoimatta.
    Salla, kyselit kannattaisiko tutustua Hilja Ilveskeroon. Minun mielestäni kannattaa. Hiljan kanssa pääsee mukaan kansainväliseen rikollisuuteen ja hän on aika lailla erilainen tyyppi kuin Kallio.

  2. Mukava kuulla, ehkä siis uskaltaudun kokeilemaan hänestäkin kertovia romaaneja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *