Sami Maijala: Riivaaja

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Sami Maijalan esikoisteos on sitä, mitä kansitekstit lupaavatkin. Se on tarina vimmaisesta kirjoittamisesta ja lukuisista päihteistä, nuoruuden harhailuista sekä kirjallisista esikuvista. Se on päämäärätöntä matkustamista maasta ja asunnosta toiseen, holtitonta päihteidenkäyttöä, sivarikokemuksia ja opintolainan tuhlausta. Matkan varrelle jääneitä naisia ja mukaan tarttuneita ystäviä. Ja lopulta se on tarina kirjan kirjoittamisesta ja oman itsensä löytämisestä.

Tarinan alussa aikuisuuden kynnykselle kasvanut kertojaminä matkustaa Amerikat ja Euroopan ja asettuu sitten ensimmäiseen omaan asuntoonsa Helsinkiin. Mitkään päähenkilön pyrkimykset ja yritykset eivät kanna kovin pitkälle, joten lukijan eteen lävähtää luku kaupalla hukattua nuoruutta ja varmasti hukattua lahjakkuuttakin. Tärkeintä on saada pää sekaisin. Itseäni päähenkilön velttous, itsekkyys ja egoismi alkoivat jossain vaiheessa jopa ärsyttää. Tarinan takana kuultaa rappioromantiikan ihailu ja kuuluisat sanat, joissa viitataan elettyyn elämään ja kirjoittamiseen.

Kansitekstissä Maijala mainitsee rakastavansa amerikkalaista kirjallisuutta. Tämä näkyy teoksen teemoissa ja tyylissä, jotka ovat paljossa velkaa merentakaisille Beat-sukulaisilleen. Kaupunkimiljöö ja jazz-levyt kaikuvat taustalla,  kun päähenkilö kamppailee oman kirjoituskoneensa ja kirjoittajaminänsä kanssa. Maijalan esikuvat näkyvät toisaalta hieman ikävästi myös siinä, että kirjan kieliasu ja erityisesti lauseenjäsennys vaikuttavat välillä käännössuomelta.

Kun jättää kaiken sekoilun ja päihteiden käytön sivummalle, teos tarjoaa kuitenkin myös antoisan matkan kirjallisuuden maailmaan. Kirjastoissa viihtyvä ja niissä ajoittain työskentelevä päähenkilö rakastaa kirjoja, joskin kissoja myös. Teoksen matka alkaa runoudesta ja päätyy Tsehovin kautta Hemingwayhyn ja muuhun amerikkalaiseen kirjallisuuteen. Myös suomalainen kenttä on vahvasti edustettuna, erityisesti keskusteluissa, joita pakettimiehet käyvät matkahuollon kaikuvissa halleissa.

Lopulta kirja jätti hieman surumieliseen ja ristiriitaiseen tunnelmaan. En ole tällaisen rappioromantiikan ystävä, mutta myönnän auliisti, että Maijalan esikoisteoksella on ansionsa ja että se löytää varmasti omat lukijansa. Suosittelen teosta kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta kiinnostuneille, nuoruuden sturm und drang -vaihettaan läpikäyville sekä sitä mielellään muisteleville.

Heidi V.

Kieleen ja kirjallisuuteen intohimolla suhtautuva Heidi Viherjuuri asuu ja työskentelee tällä hetkellä Saksassa. Innostuu tulevaisuuden klassikoista ja novelleista ja pitää kielitajuaan yllä lukemalla uutta kotimaista proosaa. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *