Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tuija Lehtinen on niitä viihdekirjailijoita, jotka aloittivat uransa viihdelukemistoista ja ovat sen jälkeen kirjoittaneet yhtä lailla lapsille ja nuorille kuin aikuisillekin viihdyttäviä kirjoja.
Romantiikkaa ja rokokoota kertoo Annabellasta, joka on Minja-tyttären yksinhuoltaja. Pesti kirjastossa päättyy, ja he palaavat asuntoon, joka on Annabellan äidin kodin yhteydessä, mutta takaa oman rauhan ja yksityisyyden. Postilaatikossa odottaa ällistyttävä kirje asianajotoimistosta.
– Minkä ihmeen takia et ilmoittanut tulostanne? äiti moitti. – Pavel olisi järjestänyt teille kyydin Hankoon. Merellä oli mielettömän upeaa, sää suosi kaikin tavoin.
– Tapailin tuttuja pitkästä aikaa, käytiin lasten kokolla Seurasaaressa.
– Kaikkea kanssa, äiti pyhähti. – Me ollaan matkalla sinne kotiin hoitamaan pari asiaa, ja lähdette sitten meidän mukanamme huvilalle.
– Minullakin on asioita hoidettavana.
– Älä ajattele työasioita nyt, ehdit myöhemminkin. Rentoudu, kultaseni.
– Minulla on muuta mietittävää kuin työt.
– Oh, mies mielessä? äiti naurahti.
– Kyllä. Sakari Korpi-Kyyny.
Äiti katkaisi puhelun.
Ilmenee, että Annabella on toissijainen perillinen, sisarentytär, ja saa siksi ison osuuden huonekalutehtaan osakkeista. Tämä on melkoinen yllätys kaikille, varsinkin kun sisarta on pidetty kuolleena. Annabellan ilmoitus vahvasti hengissä olevasta, mutta etäisyyttä pitäneestä äidistä ei herätä vähiten kysymyksiä pääperijässä itsessään.
Jäitä hattuun ja joksikin aikaa töihin konttoriin, jotta pääsee näkemään, mitä oikein on tullut perineeksi. Vakiohuonekalujen lisäksi Pohjanmaalla on jonkin verran tilattavissa suunniteltuja huonekaluja, ja varovaisia uudistuksiakin hyväksytään. Vilkkuvasilmäinen puuseppä on taitava käsistään, mutta miksi ajatukset siirtyvät vähän väliä toiseen mieheen? Minja-tyttären mielestä Reko on parasta ikinä, mutta tarvitseeko lapsia aina kuunnella?
Taidelainaamosta löysin lisää Aava Ala-Huikun töitä. Annoin Minjan valita yhden, ja hän päätyi kuvaan, joka minun silmissäni esitti kahdelle jalalle noussutta karhua. Sen turkki oli kukkakuosinen, ja se halaili puuta. Arvelin Minjan näkevän siinä Nalle Puhin hunaja-apajalla, mutta vastaus kuului:
– Reko.
Sukusaagan solmut selviävät vähitellen ja Annabellan välit äitiinsä alkavat palautua.
Viimeisellä sivulla selviää myös se sana-arvoitus, että miksi Reko kutsuu Annabellaa Annabeen sijaan Anna-Deeksi.
