Kristina Ohlsson: Sairaat sielut

Osta kirja itsellesi

Kristina Ohlsson on tullut dekkarimaailmassa tutuksi eniten Fredrika Bergman -sarjallaan, mutta Sairaat sielut -romaanissa hän kokeilee siipiään kauhukirjallisuuden alalla. Romaanin alussa nuori mies Lukas palaa Kristianstadin pikkukaupunkiin, kotiseudulleen, josta hän lähti kymmenen vuotta sitten peräti outojen tapahtumien jälkeen: Lukas oli kadonnut juuri ennen ylioppilaskirjoituksia ja palasi sitten kolmen viikon päästä, mutta mikään ei ollut ennallaan.

Lukas nimittäin palasi pahasti runneltuna ja muistinsa täysin menettäneenä. Eikä hän ollut ainoa, jolle näin kävi: naapurin Fanny katosi samaan aikaan, mutta hän ei koskaan palannut. Gunnar, Fannyn katkeroitunut isä, ei oikein tahdo uskoa Lukaksen muistinmenetykseen, vaan uskoo tämän tietävän jotain Fannyn kohtalosta tai olevan jopa itse syyllinen Fannyn katoamiseen.

Samaan aikaan Kristianstadiin palaa Lukaksen ja Fannynkin toveri David tukholmalaisen avovaimonsa Annan kanssa; he ovat ostaneet vanhan pappilan ja kunnostavat nyt sitä asumuksekseen. Mutta heilläkään ei ole kaikki hyvin: Anna alkaa kokea outoja tapahtumia, joiden syyksi ei yksin riitä naapuritontin hautausmaa. David ei vain halua uskoa moisiin hömpötyksiin, vaan pitää niitä Annan ylenmääräisen herkkyyden ilmentyminä. Mutta erikoiset ja yliluonnollisilta vaikuttavat tapahtumat vain jatkuvat, ja kaikkien on pakko todeta, että jokin pahuus riivaa Kristianstadia.

En ole varsinainen kauhukirjallisuuden ystävä, mutta koska olen aina pitänyt Kristina Ohlssonin tuotannosta ja etenkin Fredrika Bergman -sarjasta, tuntui tämänkin kirjan lukeminen tärkeältä. Ja kyllähän kirjailija taitavasti kuljettaa juonta ja kuvaa pikkukaupungin asukkaita, joita kaikkia nuorten katoaminen kymmenen vuotta sitten on koskettanut.

Lukaksen muistinmenetys on uskottavasti kuvattu; lukijan on helppo samastua siihen tuskastumiseen, jota hän kokee, kun olisi niin tärkeää muistaa, mutta se ei vain onnistu. Lukas on muutenkin kirjan mieleenpainuvin hahmo fyysisine ja psyykkisine arpineen, mutta kyllä myös Fannyn paranoidinen isä Gunnar on osuvasti kuvattu. Ehkäpä pappilan nuoripari jää uskottavuudessa vähän näille kahdelle, niin keskeisiä kuin he ovatkin juonenkuljetuksen kannalta.

Luin tämän kirjan ihan mielelläni, vaikkei se nyt karmivan kaamea ollutkaan, mutta kyllä minun silti tuli pikkuisen Fredrika Bergmania ikävä. Mutta ehkäpä tämä kuvaa enemmän lukijan rajoittuneisuutta kuin kirjan puutteita.

Tuija

Olen Tuija ja olen suhtautunut intohimoisesti kirjoihin ja lukemiseen jo yli 50 vuoden ajan. Myös työni on kirjojen parissa puurtamista, sillä toimin tietopalveluneuvojana Tampereen yliopiston kirjastossa. Luen mieluiten kaikkea laatukirjallisuutta dekkareita ja tyttökirjoja unohtamatta. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.