Kristina Ohlsson: Varjelijat

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

”Se on yhtä painajaista, täynnä infernaalista pahuutta. Tarina, jolla ei voi olla onnellista loppua”, sanoo komisario Alex Recht Varjelijat -romaanin alussa. Onkin totta, että kirja kertoo harvinaisen epämiellyttävistä rikoksista, jos nyt sitten miellyttäviä murhia onkaan.

Kirja lähtee liikkeelle varsin perinteisin ottein: koiranulkoiluttaja löytää ruumiin, tai tarkemmin ottaen osia siitä. Käy ilmi, että haudattu torso kuuluu pari vuotta aiemmin kadonneelle Rebecca Trollelle. Alex Recht ja hänen työtoverinsa Fredrika Bergman ovat keskellä monimutkaista arvoitusta, johon tuntuu oudolla tavalla liittyvän myös Fredrikan avomies, kirjallisuuden professori Spencer Lagergren. Entä mikä osuus tapahtumiin on Thea Aldrinilla, vanhainkodissa asuvalla puhumattomalla lastenkirjailijalla?

Varjelijat on kolmas osa Fredrika Bergmanista kertovassa rikossarjassa; aiemmin ilmestyneet  ovat Nukketalo (2010) ja Tuhatkaunot (2011). Kirjat voi toki lukea itsenäisinäkin. Fredrikan hahmo ei ehkä erityisemmin erotu ruotsalaisten naisetsivien monipäisestä joukosta, mutta Ohlssonin kirjat kokonaisuutena ovat lajin parhaimmistoa. 500-sivuinen rikosromaani voisi helposti tuntua ylimitoitetulta, mutta Varjelijat onnistuu hyvin pitämään jännityksen yllä. Henkilögalleria ei ole ylettömän suuri, ja kerronta on selkeää ja konstailematonta. Normaalien lukujen välissä on tehokkaita lyhyitä katkelmia poliisin sisäisen tutkinnan pöytäkirjoista. Jollain tavalla romaanin kuvaus on positiivisessa mielessä elokuvamaista, mikä sopiikin kokonaisuuteen, koska elokuvalla on tärkeä osuus kirjan tapahtumissa. Plussapuolelle laskisin myös sen, että huolimatta kirjassa käsitellyistä verisistä aiheista Ohlsson onnistuu olemaan kieriskelemättä raakuuksissa, ja kuitenkin pahuuden läsnäolo on käsinkosketeltava.

2 kommenttia

  1. Kristina Ohlssoninn Varjelijat on minulla vielä lukematta, mutta kun aloitin hänen ensimmäisellä suomennoksellaan Nukketalo ja nyt olen aloittelemassa Tuhatkaunoja, niin melkeinpä uskaltaisin suositella tässäkin sarjassa alusta alken etenemistä, koska Frekdika Bergman työtovereineen esiintyy näissä kaikissa. Ruotsalaisia naisdekkareita on alkanut nousta kuin sieniä sateessa, mutta kannattaa niihin kaikkiin tutustua ja tehdä sitten vasta päätösensä, keihin jää loukkuun ja keistä antaa periksi. Se vaatii mieelstäni vähintään kahteen kirjaan tutustumisen. Saa nähdä, miten itselleni käy. Perästä kuuluu.

  2. Ehdottomasti paras Ohlssonin kolmesta dekkarista. Ja kaiken kaikkiaan yksi paraista lukemistani viime aikoina. Tämän voi aivan hyvin lukea itsenäisenä dekkarina. Päähenkilöiden yksityiselämää menneisyydestä valotetaan sen verran, että pysyy kärryllä. Mutta jos haluaa todella seurata Bergmanin, Rechtin ja Rydhin elämää ja rikosten selvittelyä, niinn kannattaa aloittaa sarja alusta. Jatkoa on jo tulossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *