Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Elaf Alin äiti pakeni lapsineen Saddam Husseinin hallitsemasta Irakista 1990-luvun alkupuolella, Elafin ollessa silloin 4-vuotias. Matkassa oli monta vaihetta ja perheen lääkäri-isä pääsi Ruotsiin vasta vajaan vuoden päästä. Kirja ei ole kuitenkaan pakomatkan kuvaus. Sanoitko minulle rakkaus? on riipaiseva kuvaus tytöstä, joka elää ja kasvaa Ruotsissa ja käy tavallista ruotsalaista koulua. Siitä, millainen hänen oma vankilansa on, hän ei kerro kenellekään.
Elaf Ali kertoo kirjassa elämästään noin 10-vuotiaasta aina kolmekymppiseksi asti. Erityisen suuren painon saa aika ruotsalaisessa yläkoulussa ja lukiossa, jolloin Elaf yritti parhaansa mukaan elää kaksoiselämää – kavereiden edessä kuin kuka tahansa kantaruotsalainen, kotona kiltti muslimityttö, joka noudattaa kunniakäsityksiä varsinkin ehdottoman jyrkän isän toiveiden mukaisesti. Käytännössä Elaf Ali joutui vuosien ajan kieltäytymään lukuisista koulun tilaisuuksista ja retkistä, samoin kuin kavereiden kyläilykutsuista. Myös koulun uintitunnit olivat kiellettyjä; samoin ylipäätään kaikki tilaisuudet, joissa olisi ollut tilaisuus joutua tekemisiin poikien tai miesten kanssa.
Tämä kaikki oli varsinkin isälle kauhistus. Mielenkiintoista on, että Elaf Ali ei kerro edes parhaalle ystävälleen eikä opettajille siitä, millaisen kurimuksen ja kontrollin alaisena hän elää. Vuodesta toiseen hän keksii erilaisia verukkeita poissaoloilleen. Ihmettelen, eikö omaa oloa olisi helpottanut, jos olisi voinut kertoa tilanteestaan edes jollekulle? Ehkä selitys löytyy osin siitä, että Elaf Ali asui suhteellisen pienellä paikkakunnalla, jossa vertaistukea ei ollut juuri saatavilla.
Melkoisen hyytävä on kohtaus, jossa Elaf käy salaa tapaamassa TET-harjoittelun aikaista työkaveriaan, poikaa, johon hän on ihastunut. Nuoret seisovat videovuokraamossa ja juttelevat, kun alkaa kuulua hirmuista karjuntaa. Elafin isä ryntää ryntää metelöiden paikalle ja kiskoo Elafin hiuksista riuhtoen ulos. Ajallisesti samoihin aikoihin sijoittuu myös Ruotsissa runsaasti mediahuomiota saanut tapaus, kunniamurha, jossa isä tappaa tyttärensä. Elaf kerää kaiken rohkeutensa ja kysyy isältään, olisiko tämä valmis tappamaan hänet. Isä vastaa täysin epäröimättä myöntävästi.
Elaf Ali on kirjoittanut kirjansa opastukseksi kaikille tytöille ja naisille, jotka elävät kunniakäsityksen kurimuksessa – ainoa tavoite on pysyä siveellisenä, mennä naimisiin ja sitten saattaa maailmaan erityisesti poikalapsia. Hän toteaa kirjassaan useasti, että olisi itse kaivannut tällaista kirjaa, tukea ja rohkaisua. Hän kokee olleensa täysin yksin ongelmiensa kanssa vuosikausia. Myöskään Tukholmaan muutto ja itsellinen asuminen aikuisena ei tuo kattavaa helpotusta elämään; kunniakäsitykset ja omien vanhempien painostus tuntuvat varjona elämässä vielä pitkään. Kirjailijan äidin tehtävä ja tavoite on saattaa tytär naimisiin ja pitää huolta siitä, että Irakissa asuvat sukulaiset eivät huolestu perheen ja suvun maineesta. Äiti ei juurikaan muuta kantojaan niiden parinkymmenen vuoden aikana, jotka kirja kattaa. Mutta entä isä? Elaf Alin isä tekee täyskäännöksen, mikä on tietysti valtava asia tyttärelle.
Omien kokemustensa lomassa Elaf Ali käy läpi myös faktatietoja ja tilastoja aiheeseen liittyen. Hän myös haastattelee kirjaa varten sekä äitiään että isäänsä, haastattelupätkät tuovat laajempaa näkökulmaa vanhempien kantoihin. Mielenkiintoinen on myös kuvaus siitä, kuinka Elaf Ali kolmekymppisenä lähtee ensimmäistä kertaa käymään Irakissa ja tapaa sukulaisiaan.
