Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Tekijän esikoisteos, Ruotsin myydyin romaani viime vuonna, on melkoinen esitys absurdia huumoria. Tarina alkaa, kun Allan Karlsson karkaa Malmköpingin vanhainkodista tuntia ennen satavuotiskahvitustaan. Vain tohvelit jalassa ja lompakko povitaskussa hän kiipeää huoneensa ikkunasta ulos kukkapenkkiin ja aloittaa pakomatkan niin vauhdikkaasti kuin tämän ikäinen vain voi.

Allan saa vahingossa haltuunsa rikollisliigalle kuuluvan matkalaukullisen rahaa. Sen jälkeen Allania jahtaavat niin poliisit, roistot kuin media. Onneksi satavuotiaalla vielä jalka nousee.

Mutta millainen 100-vuotias päähenkilö sitten on? Hullun ja hurjan pakomatkan rinnalla kerrotaan hänen yhtä värikkäästä menneisyydestään ja siinä samalla 1900-luvun historiasta. Allan tunsi Maon ja Stalinin, taisteli Espanjan sisällissodassa, vaelsi vahingossa Himalajan yli sekä oppi kiinan, englannin, venäjän ja indonesian kielet varsin nopeasti! Melkoisen hyvin keskiverrolta kouluja käymättömältä svenssonilta.

Karlsson on sekaantunut maailmanhistorian käänteisiin, vaikka ei politiikasta ja uskonnosta piittaakaan. Karlssonin apua tarvitsevat monet historian suurmiehet.

Romaani muistuttaa hiukan Arto Paasilinnan veijariromaaneita, mutta on yhteiskuntakriittisempi ja dekkarinomaisempi. Jonas Jonasson kertookin eräässä haastattelussaan, että hän oikein odottaa uusia Paasilinnan ruotsinnoksia… Parasta kirjassa on ruotsalaisen kansankodin ja oikeuslaitoksen piikittely — tästä riittää satiirisia makupaloja useampaan kertaan. Allan rikkoo normeja moneen otteeseen, avaa suunsa väärässä paikassa ja tekee mitä päähän pälkähtää. Hän on kuitenkin hyvinkin rakastettava anarkismissaan.

Kirjan luki nopeasti ja mielellään, se sai aikaan jopa muutamia hallitsemattomia naurunpyrskähdyksiä. Tekijä on onnistunut romaanissaan hyvin eli itse ainakin pidin satiirista ja absurdista hengestä, joka onkin selvästi esillä. Toisaalta koko kirja ei ole aivan yhtä onnistunut — hiukan kikkailua tuntuu löytyvän. Joiltakin osin tässä huomaa mielestäni jonkinlaista tilkkutäkkimäisyyttä, väkisin väännettyä pilaa ja palaa. Siitä huolimatta tätä voi suositella kenelle tahansa absurdin huumorin, satiirin ja yhteiskuntakriittisten mielipiteiden ystävälle. Kirja löytää taatusti lukijansa myös Suomessa, sen verran hulvaton tarina on!

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

5 kommenttia

  1. Olisi voinut edes lähteen mainita, jos plagioi HS:n kirja-arvostelua lähes sanasta sanaan.

  2. Plagiaatti tai ei, tän vinkin perusteella kuitenkin kirjan lainasin, luin ja tykkäsin.

  3. Jonassonilta on suomennettu toinenkin kirja, Lukutaidoton joka osasi laskea. Kirjaston kuvauksen perusteella ”luvassa on 1960-luvun lopulta nykypäivään yltävä veijaritarina, jonka veroista ei ole aikoihin nähty.”

  4. Pakko tunnustaa, että tämä jäi kesken. Olikohan odotukset liian suuret ennakkokehujen vuoksi…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *