Kecia Ali: Sexual Ethics and Islam : Feminist Reflections on Qur’an, Hadith and Jurisprudence

Sexual Ethics & Islam

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kecia Alin Sexual Ethics And Islam: Feminist Reflections on Qur’an, Hadith, and Jurisprudence on tietokirja, jossa pohditaan sharia-lain sukupuolisuhteita koskevaa etiikkaa.

Islamilainen feminismi on länsimaissa aika vähän tunnettu suuntaus, mutta se on olemassa ja siihen kuuluu erilaisia painotuksia. Kecia Ali on kriittisimmästä päästä ja tämä kirja on sen verran kriittinen, että Alin melkein voisi rinnastaa Ayaan Hirsi Aliin, mutta Kecia Ali on muslimi.

Kecia Ali tutkii tässä kirjassa feministisen perinteen mukaisesti hyvin kriittisesti ja oikeastaan pikkutarkasti sharia-lakia, joka perustuu Koraanin ja hadith-teksteihin, selventääkseen miten naisystävällinen islamilainen laki on. Lyhyt vastaus on, että se ei ole.

Islamin naisvihamielisyys ei varmaan ole kovin monelle mikään yllätys, mutta uskonnot eivät ole monoliitteja, vaan ajassa ja paikassa muuttuvia. Ali huomioi tämän ja korostaakin kirjassaan, että uskonto ei voi muuttua, jos sitä ei analysoida kriittisesti ja avoimesti.

Ali erottaa islamin uskontona kahteen luokkaan. On olemassa suullinen islam, eli se mitä vanhemmat opettavat lapsille ja minkä ympäröivä kulttuuri korostaa puheissa ja käytännön toimintana. Suullinen islam vaihtelee paikasta toiseen, joten sen yleistäminen on mahdotonta. Ali keskittyy tässä kirjassa kirjoitettuun islamiin, eli pyhiin teksteihin, joita tulkitsemalla laaditaan sharia-laki. Tämä on siis teoreettisen islamin kritisointia, eikä niinkään käytännön uskonharjoittamisen kritiikkiä. Tämä on korostettava, koska Alin kirjassa analysoidaan islamilaisen lain pykäliä, joita oikeastaan kukaan ei enää ota vakavasti paitsi ISIS.

Kuten otsikko Sexual Ethics And Islam antaa ymmärtää, Ali tutkii sharia-lain pikkutarkkoja määräyksiä koskien sukupuolten välistä kanssakäymistä ja erityisesti naisten oikeuksia. Kirjassa käydään läpi muutama islamin kiistanalainen kohta ja lukuisia tulkintoja, joita on tehty tekstistä ajan mittaan. Esimerkkeinä ovat huivin käyttö, lapsiavioliitto, ympärileikkaus ja ihan tavanomainen hikinen halal-pano.

Esimerkkinä äärimmäisen kriittisestä feministisestä media-analyysistä on Alin analyysi Koraanin sukupuolittuneesta retoriikasta. Ali käy läpi vanhimpia arabiankielisiä tekstejä ja osoittaa, että ne on kirjoitettu ylivoimaisesti miehen näkökulmasta ja jopa naisia koskevat määräykset on kirjoitettu miehen näkövinkkelistä.

Naiset kuvataan teksteissä suurimmaksi osaksi kuin passiivisina esineinä eikä itsenäisinä toimijoina. Eli hyvin antifeminististä tekstiä nykystandardien kautta katsottuna. Alin mielestä tämä kirjoitustapa vääristää sekä miehen että naisen omakuvaa ja näin edistää äärimmäisen patriarkaalisia asenteita.

Mutta islamilainen laki ei ole aivan täysin naisvihamielistä, vaan siellä on muutama määräys ja suositus, jotka ovat edistyksellisempiä kuin kristinuskossa. Esimerkkinä tästä ovat määräykset varmistaa naisen nautinto seksin aikana ja ohjeet, miten saavuttaa tämä nautinto. Et kuule Jeesusta antamassa seksivinkkejä, mutta Muhammedilta niitä löytyy!

Ali käy erityisesti islamin ongelmia vähättelevien muslimifeministien kimppuun, jotka ovat keksineet fantasia-islamin, joka on ollut feministisempi kuin itse nykyfeminismi. Kirjailija käy edellämainittujen muslimifeministien lisäksi liberaalimuslimien ja konservatiivimuslimien argumenttien kimppuun, vertaamalla heidän tulkintaansa varsinaisiin historiallisiin, teologisiin ja kielellisiin faktoihin, osoittaakseen, miten väärässä tai oikeassa ovat.

Ali päätyykin siihen johtopäätökseen, että klassinen islamintulkinta on äärimmäisen sovinistinen ja näin hylättävä, jos ajaa aitoa sukupuolten tasa-arvoa. Ali huomauttaa kirjassaan, että sharia-laki ei ole vain naisvihamielinen, vaan se edistää myöskin miehille haitallisia periaatteita ja stereotypioita.

Lukiessani tätä kirjaa ihmettelin suuresti, miksi kirjailija on yhä muslimi. Ainakin itse luovuin kristinuskosta, kun huomasin, miten kamalaa sekin on, joten kuvittelisin tällaisen akateemikon tekevän samoin. Erityisesti, kun Ali joka sivun käänteessä osoittaa, että oman uskonnon pyhät lait ovat molemmille sukupuolille haitallisia. Mutta Kecia Alin usko on syvä ja hän toistaa kirjassaan, että islamin ydinperiaate on oikeudenmukaisuuden saavuttaminen.

Hänen mukaansa islamin pyhät tekstit kirjoitettiin hyvin erilaisessa ajassa, eikä silloin osattu kuvitella, että ajat ja olosuhteet muuttuisivat merkittävästi. Koska Koraanissa lausutaan, että Jumala on määrännyt ihmisen käyttävän omaa järkeään, Kecia Ali kirjoittaa, että suurin osa sharia-laista on vanhentunutta naisvihamielistä roskaa, josta tulisi luopua.

Mielenkiintoisinta kirjassa ei kuitenkaan ollut eri lakien ja säädösten analyysi, vaan kirjassa kuvatut erilaiset teologiset keskustelut, joita muslimit käyvät ympäri maailmaa. Globalisaatio on tuonut kaikki maailman muslimit yhteen netin kautta, jolloin kaikenlaiset tulkinnat ovat törmänneet toisiinsa.

Moni länsimaissa kasvanut muslimi on omaksunut aivan erilaisen ihmisoikeuskäsityksen kuin Lähi-idässä tai Kaakkois-Aasiassa, mikä taas on aiheuttanut suurta kulttuurisokkia molempien välillä.

Kuten mainitsin aiemmin, suullinen uskonto voi erota merkittävästi kirjallisesta, koska hyvin harva uskovainen jaksaa oikeasti lukea oman uskontonsa pyhät tekstit, vaan hän elää oman ympäröivän yhteiskunnan säännöillä.

Ali käsittelee esimerkiksi sitä sokkia, mitä amerikkalaiset muslimit kokivat, kun he saivat selville, että profeetta Muhammed oli mennyt naimisiin 6-vuotiaan tytön kanssa. Tätä on yritetty selitellä tai uudelleentulkita, mutta yritykset ovat Alin mielestä onnettomia. Muhammedin lapsiavioliittoa ei voi selittää nykystandardeilla hyväksi asiaksi, joten olisi keskusteltava siitä, onko kaikki, mitä profeetta teki otettava ikuiseksi ohjenuoraksi.

Tämä onkin kirjan punainen lanka: järki. Islamissa korostetaan oman järjen käyttöä, joka on Jumalan antama lahja, joten tuhansia vuosia vanhoihin teksteihin takertuminen on täysin järjetöntä. Erityisesti, kun se maailma, missä ne kirjoitettiin oli tyystin erilainen.

Ali osoittaa, että islamilaisessa laissa on sääntöjä, kuten naisorjien raiskaaminen tai LGBTQ-ihmisten vastaisuus, jotka ovat nykystandardeilla niin perverssejä että niitä ei voida hyvällä omatunnolla noudattaa. Alin mielestä muslimien olisi alettava keskustella ja pohtia, mitä ”etiikka” ja ”oikeudenmukaisuus” tarkoittavat. Ovatko ne Jumalan ikuisiksi asettamia arvoja vai ihmisten uudelleenmääriteltävissä?

Miten pyhiin teksteihin voidaan suhtautua, kun ne ovat nykystandardeilla täysin epäinhimillisiä? Kirja ei anna lopullista vastausta, vaan heittää kysymyksen lukijan pohdittavaksi.

Henkilökohtaisesti kirjassa ei ole kovinkaan paljon mitään uutta, paitsi tietenkin jotkut modernimmat tulkinnat, kuten homoystävällinen islamintulkinta ja niin edelleen, muuten ihan peruskauraa. Tätä ei voi ihan kaikille suositella, koska tämä on akateemisen tason tietokirja, joka olettaa, että henkilöllä on perustietämys islamilaisesta terminologiasta, jota tässä teoksessa ei enempää selitetä.

Vaikka käytinkin omassa analyysissani provokatiivista kieltä, Ali kirjoittaa hyvin neutraalisti eri tulkinnoista ja jopa hyvinkin kyseenalaisista kohdista. Parasta tässä kirjassa oli juuri huomata, että muslimit ovat tietoisia oman uskontonsa tulkinnallisista ongelmista ja käyvät kiivasta keskustelua siitä, mitä on olla moderni muslimi ja onko järkevää kieltää oman uskontonsa kritiikki vain koska äärioikeisto hyökkää uskontoa vastaan jatkuvasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *