Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Radioteatterin ohjaaja-dramaturgi Marja seikkailee riepoteltavana ja riepottelijana miesten maailmassa. Miehistä kaksi on ylitse muiden, kolmannellakin oma vaikutuksensa. Muitakin miehiä on, mutta he ovat olemassa vain tarpeen tullen.
Lapsuuden koti on Konnunsuolla, vankilamiljöössä. Siellä Marja kokee sodan kauhut ja näkee rintamalta palanneiden miesten primitiivisen, pitelemättömän himon, kun vankilan alueelle tuodaan vaunulastillinen irtolaisuudesta tuomittuja naisia:
“Vankilan alueelle on hetkessä syntymäisillään varsinaiset orgiat, kun yli tuhat väsynyttä, mutta nuorta sotilasta haluaa naista.”
Marja oppii muutamia asioita.
Olisiko tuossa ollut pohjaa Marjan oman elämän kululle? Intohimolle: olen aina ollut miehiin taipuvainen. Valitettavasti sen mukana tulevan onnen lisäksi tulevat aika ajoin kylkiäisinä viha, raivo, kateus, heikkous, nöyryys, nöyryytys, pelko yms.
Ensimmäinen miehistä, näyttelijä Urpo Lauri, voidaan sivuuttaa, koska ei hän likikään niin voimakas tapaus ollut kuin kaksi muuta: Janus ja Josef. Homoja, muuten, pitkälti kaikki kolme.
Janus on kirjailija, tulenkantaja Olavi Paavolainen, nimeltä mainittu, Marjaa huomattavasti vanhempi, teoiltaan kuulu, yksi Suomen kulttuurielämän keskipisteistä; Josef on nimeltä mainitsematon Pentu (Jukka Kajava), Marjaa huomattavasti nuorempi, teatteri- ja tv-kriitikko. Se on menoa – vastustamatonta menoa ja imua kummankin kanssa. Palvontaa.
Kunnes …
Marja Rankkala (1918–2002) on kirjan lopussa yli kahdeksankymmenen ja yhä naimaton nainen, siviilisäädyltään. Mitä on jäänyt käteen? No, ainakin tämä:
– 3 miestä, jotka pitivät pojasta minussa.
Intensiteettiä Heidi Könkään Siivet kantapäissä, avainrakkaus- ja intohimoromaanissa, on niin että lukijaa heikottaa, mikä täten välittää voimakkaasti sen heittelevän tunteen, jonka mylläkässä Marja elämänsä sisällä on täytynyt pyöriä.