Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun aviomieheni vie ja pyörittää hääpuvun helmat heilumaan, tunnen hetken niin suunnatonta olemassaolon riemua, että tuskin edes muistan muiden katseita, vaan annan hänen viedä, olen kuin ilmassa vaikka jalat pysyvät lattiassa. Hän liikuttaa, pyörittää minua niin toisin kuin kukaan koskaan ja minä lennän, lennän ja koko maailma vilisee silmissäni.
Näin vauhdikasta on suomalaisen karjakko Alinan ja hänen ruotsalaissyntyisen sulhasensa Jalmarin häävalssi, mutta valitettavasti pian alkavat avioliiton vakavammat sävelet. Pariskunnalla ei ole edes yhteistä kieltä muutamia yksittäisiä sanoja lukuunottamatta. Alina synnyttää lähes peräkkäisinä vuosina kuusi lasta; heistä ainoastaan kuopus Maikki on syntynyt yhdeksän vuotta edellisen pienokaisen jälkeen. On selvää, että Alina väsyy ja uupuu, sillä hän joutuu Jalmarin vaatimuksesta huolehtimaan vielä kuolemansairaasta anopistaankin.
Lisäksi salamyhkäinen ja itseään täynnä oleva Jalmar saa jatkuvasti outoja kirjeitä Ruotsista mukamas Björn-nimiseltä tuttavaltaan. Kun sota syttyy, perheen vanhin poika Simo lähtee rintamalle ja häntä hieman nuorempi Usko Saksaan SS-joukkoihin. Myös nuorin poika Aatos joutuu pian tositoimiin. Tytär Kristiina lähtee myös, hänestä tulee lääkintälotta: Kristiina on aina halunnut sairaanhoitajaksi, mutta isä eli faari, kuten häntä aina kutsutaan, ei ole antanut moiseen turhuuteen rahaa, koska ennemmin tai myöhemmin naimisiin päätyvien tyttöjen koulutus ei hänen mielestään kannata.
Talvi- ja jatkosota vaikuttavat kaikkiin satuttavasti, kukaan perheestä ei jää ehjäksi niiden jälkeen. Alinan ja Jalmarin liitto natisee ja kulkee kohti vääjäämättömiä traagisia tapahtumia.
Heidi Köngäs on kautta laajan tuotantonsa ollut hyvin korkealaatuinen kirjailija; olihan hänen vuonna 2012 ilmestynyt romaaninsa Dora, Dora ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Hänen aiheensa sijoittuvat useimmiten historiaan, ja menneiden aikojen kuvaajana hän onkin erityisen taitava. Edellinen romaani Siivet kantapäissä (2021) kertoi vapaamuotoisesti radion ohjaaja-dramaturgi Marja Rankkalan ja kirjailija ja Yleisradion pääjohtaja Olavi Paavolaisen rakkaussuhteesta.
Jos Heidi Köngäksen historiallinen kuvaus on ollut täyteläistä ja uskottavaa, on samaa sanottava myös hänen tavastaan kertoa henkilöistä ja heidän kehityksestään. Alina on todellisuudessaan sydäntäsärkevän aito päähenkilö, ja lukijan on helppo samastua hänen kohtaloihinsa. Puoliso Jalmar lienee tarinan pahis, muttei hänkään ole ihan yksiulotteinen, vaikka tuntuukin perin narsistiselta ja itseriittoiselta. Pohjanmaan ja Haapamäen miljööt on piirretty harvoilla mutta olennaisilla viivoilla. Voi vain ihmetellen ihailla sitä taustatyön määrää, jonka kirjailija on tehnyt. Tuloksena ei suinkaan ole kuiva luettelo historiallisista faktoista vaan elävä ja verevä kokonaisuus. Lukekaa, lukekaa, älkääkä suinkaan unohtako Köngäksen aiempaa tuotantoa.
