Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Viidakossa asuvat parhaat ystävykset silkkiapina ja tapiiri, jotka leikkivät päivät pitkät. Sitten silkkiapina kuitenkin sairastuu ja lopulta kuolee. Laiskiainen, tukaani ja silmälasikarhu yrittävät lohduttaa tapiiria, mutta mikään ei korvaa rakasta ystävää. Kukaan ei loiki oksilla yhtä taitavasti, pidä yhtä kauniita puheita tai naura yhtä heleästi.
Silkkiapinan nauru käsittelee surua kiertelemättä. Kirjan on kirjoittanut Annika Sandelin ja suomentanut Maarit Halmesarka, mutta minun tutkaani se tarttui ennen kaikkea kuvittaja Linda Bondestamin vuoksi. Teoksen tunnelma on hieno, jo sinisävyistä öistä sademetsää kuvaava kansi, jossa yksinäinen tapiiri ui joessa, on tavattoman hieno.
Kirjassa on enimmäkseen täysin kuvitettuja aukeamia, mutta myös sellaisia sivuja, joissa pienempää kuvaa ympäröi valkoinen kehys ja teksti on kuvan alla. Se tuo kirjaan hyvää rytmiä ja vaihtelua. Toisaalta monet koko aukeaman kuvista ovat todella näyttäviä ja tyylikkäitä.
On tarinakin hyvä. Ystävyys kantaa suurenkin surun läpi ja lohtua kyllä saa, vaikka sen vastaanottaminen alkuun vaikealta tuntuisikin. Suuri surukin on lopulta elettävissä läpi ja elämä jatkuu. Se on hyvä viesti, jota tämä kaunis kirja hienosti vahvistaa.
