Uuna Syrjäsuo: Siltarumpu, runoja

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kuvataiteilija Uuna Syrjäsuon toinen runoteos Siltarumpu jakautuu viiteen eri osaan: Syvät sillat, Siltarumpu, Rakensin siltaa, Yksinäinen rakentaja ja Rumpu ahmii. Osat rakentuvat selkeästi itsenäisiksi kokonaisuuksiksi.

Syvät sillat tuntuu kertovan runoilijan ja kuvataiteilijan arjesta, niiden liittymisestä toisiinsa ja osaksi elämän kokonaisuutta, myös normaaleissa kotioloissa. Siltarumpu luo lavastuksen ja silti realistisen maailman, jossa jokaiselle meistä on oma roolimme. Miten osaamme niitä käyttää ja mitä niillä välittää, on ehkä meidän käsissämme, mutta vain ehkä. Rakensin siltaa tuo puolestaan mieleen lapset ja oman lapsuuden, sen erilaiset tunteet, muistot sekä hellänkarheat ”aina on kesä” -ajatukset. Yksinäinen rakentaja puolestaan paneutuu runoilijan omaan etsintään, ehkä vaikeuksiinkin löytää oikea muoto ja rakenne, kuva ja materiaali oikeaan kohtaan, sekä runoilijana että kuvataiteilijana. Rumpu ahmii voisi olla havaintoja ihmisistä ja suhteista, ihmissuhteista ja vaikeuksista, kohtaamisista ja päättymisistä.

Totean vain, että nämä ovat täysin omia tulkintojani enkä ole tekijää edes asiasta haastatellut. Itse pidin ehkä eniten Syvät sillat ja Rumpu ahmii -osioista, niissä on jotakin tuttua, tavanomaisesta poikkeavaa, itse ehkä elettyä. Minulle läheistä.

Uunan kuvataidetausta näkyy varsin voimakkaasti sanankäytössä ja säkeiden jaotuksissa. Useassa runossa tunsin jonkin rakentuvan, valmistuvan, näin materiaalin löytyvän. Runoissa on myös paljon viittauksia luontoon, veteen, lintuihin. Itse näen kuitenkin edessä myös roskista löytyneitä maalauspohjia, sortuvia taloja ja ruohon peittoon kätkeytyneitä vanhoja autonrenkaita. Vahvoja värejä, voimakkaita taustoja…

Runot tuottavat jokaiselle mielikuvituksellisia löytöjä, visuaalisia elämyksiä ja vähintäänkin muistoja tai niiden pirstaleita. Säkeet sopivat kaikille, makusteltavaksi hiljalleen, kerralla ahmien ja uudelleen aiheeseen palaten. Ainakin itse aion lukea tämän aika pian uudelleen. Suosittelen kaikille runon ja kuvataiteen ystäville, tässä molemmat ovat sanallisesti yhdistettynä. Mainittakoon nimittäin, että itse kirjassa ei ole lainkaan kuvitusta.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *