Heikki Kännö: Sömnö

Kun Isak Severin sai valmiiksi taiteilija Werner H. Bergerin elämäkerran, hän oli tyytymätön: Bergerin suvun tarinaa ei oltu vielä kerrottu kunnolla. Hän alkoi uuden urakan, jonka lopullisena päämääränä oli selostaa kaikkine taustoineen se, mitä Sömnön saarella lopulta tapahtui. Alkaa yli sadan vuoden sukukro­nikka, joka kulkee Bergerien itävaltalaisten juurien kautta Pariisiin ja Le Havreen, sieltä Belgian Kongon savannien syvyyksiin, ja lopulta natseja kar­kuun Ruotsiin. Elämäkerturi Isak Severin pyrkii selittämään, miten nämä kaikki sukulaisten seikkailut lopulta heijastuvat Wernerin elämäntyöhön ja valintoi­hin.

Heikki Kännöä ei ainakaan voi syyttää kunnianhimon ja mielikuvituksen puut­teesta. Sömnö on huima tarina lukuisine sivupolkuineen ja esoteeris-mystisi­ne maailmankatsomuksineen. Tutustumme oman henkensä jatkuvasti alttiiksi laittavaan keksijään, 127-vuotiaaksi elävään vihreäpukuiseen mieheen, halun ja elämänvoiman muusaan, arkkienkeleihin, runoilijoihin, saarten henkiin. Yksi vaikuttavimmista episodeista on Bergerin ja hänen kumppaniensa hullu oop­peraprojekti, jossa monituntinen kokonaistaideteos valmistellaan ja esitetään yhden ainoan kerran varta vasten tähän tarkoitukseen rakennetussa ooppera­talossa – Kinshasassa. Koko kirjassa kuuluu ja vaikuttaa Richard Wagnerin Nibelungin sormus -oopperatetralogia, josta Werner H. Berger hakee jatku­vasti uutta intoa työlleen.

Sömnö on valloittavan omaperäinen tiiliskiviromaani, jonka juonenkäänteitä on hankala arvata etukäteen. Heikki Kännö kertoo saaneensa romaanin loppu­kohtauksesta ilmestyksenomaisen näyn ja kuvitellut kirjan kirjoittavan sen jäl­keen itsensä. 11 vuotta siihen meni.

[S]ujuvan tarinankuljetuksen tunnistaa siitä, että se hengittää itsenäisesti eikä kysele lupaa käänteilleen.

Sömnö on omalakinen, oikukas. Selittääkö se lopulta kuitenkaan mitään, jää lukijan tulkittavaksi. Matka on melkoinen. Suosittelen.