Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Romaani Stella Maris on rakenteeltaan varsin yksinkertainen: se koostuu nuoren Alician ja hänen psykiatrinsa tohtori Cohenin keskusteluista syksyllä 1972. Alicia on matematiikan tohtoriopiskelija, todellinen lapsinero, joka on kuitenkin hylännyt matematiikan ja elänyt kuljeskelevaa elämää. Häntä on siunattu muillakin lahjakkuuksilla: uskomattoman matematiikan tajun lisäksi hänellä on synestesian kyky sekä absoluuttinen sävelkorva, ja hän on soittanut hienoa vanhaa viulua.
Eikä Alicia ole kielellisestikään mitenkään lahjaton, hän tuntee latinaa ja osaa puhua virheetöntä saksaa, mutta näiden siunausten vastapainona häntä on kirottu psyykkisistä sairauksista ehkä pahimmalla, paranoidisella skitsofrenialla. Hänellä on ollut mahdollisesti useampiakin miessuhteita, mutta Stella Marisin keskusteluissa mukana on vain kaksi hänen elämänsä keskeisintä miestä, ja he ovatkin perheenjäseniä: jo edesmennyt isä, joka oli ollut itsensä Oppenheimerin alaisena suunnittelemassa atomipommia ja raportoimassa Hiroshiman tuhoista, sekä ennen muuta veli Bobby, Alician suuri rakkaus.
Itse asiassa juuri rakkaus Bobbyyn ja matematiikan maailma ovat kirjan keskeisimmät aiheet, olkoonkin että keskustelu polveilee muuallakin kuvaten vaikkapa Alician itsetuhoisuutta ja aikaisemmin tapahtunutta itsemurhayritystä: hän on vuokrannut veneen ja suunnittelee sitovansa itsensä sen ankkuriin ja hukuttautuvansa; vasta kauhu hukkumiskuoleman kivusta saa hänet keskeyttämään aikeensa.
Lisäksi keskusteluissa vilahtelee silloin tällöin Heppu-niminen räpyläjalkainen harhaolio. Harhaa mitä ilmeisimmin siksi, että Thorazine-lääke lopettaa sen vierailut.
Alicia on siis matemaattinen ihmelapsi, ja matemaattinen yhteisö on ollut ainoa, jossa hän on tuntenut olevansa kotonaan, ”pidin sitä jopa universumia merkittävämpänä.” Kuitenkin hän on hylännyt sen, heittänyt väitöskirjamateriaalinsa menemään sellaisessa iässä, jossa muut vasta suunnittelevat opintojaan. Miksi hän on tehnyt sen ja kirjautunut vapaaehtoisesti mielisairaalaan? En itse asiassa osaa täysin ymmärtää sitä, koska hän toisaalla kuvaa rakastavansa numeroita, sitä miltä ne näyttävät ja maistuvat ja kuuluvat. Ehkä Bobby ja toivoton rakkaus omaan veljeen, ovat tuhonneet järjestäytyneen puolen hänen elämästään.
Täytyy sanoa, että vangitsevuudestaan huolimatta Stella Maris jätti minut jonkin verran hämmentyneeksi. Eikä yksinomaan siksi, että se sisälsi paljon Alician kuvaamaa matematiikan kauneutta matematiikan kielellä, mikä jäi minulta kovin vajaasti ymmärretyksi, mutta uskallan väittää, että niin käy monelle muullekin sellaiselle lukijalle, joka ei ole syvällisesti perehtynyt tähän tieteenalaan. Mutta haittasiko se kirjasta nauttimista? Ehkä ei kuitenkaan. Luulen että suurin syy hämmentyneisyyteeni oli se, etten ollut tajunnut lukea kirjan rinnakkaisteosta, Matkustaja-nimistä romaania, joka kuvaa Bobbyn elämää.
Stella Maris rakentuu ensimmäistä sivua lukuunottamatta pelkistä repliikeistä, mikä sekin tuntui aluksi raskaslukuiselta, mutta sitten tekstin rytmi vei mukanaan, ja tälle yksi hyvä syy lienee Kaijamari Sivillin hieno suomennostyö. Lisäksi aloin yhä enemmän huomata eri matemaatikoiden vertailun lomaan sijoitettuja tuskaisia ja koskettavia kohtia:
Koska tiesin jotain mitä veli ei. Että maailman pinnan alla on huonosti pidäteltyä kauhua ja on aina ollut. Että todellisuuden ytimessä on syvä ja ikuinen demonisuus.
