Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Serena Kattin isoisä oli niin sanottuja “sunnuntain lapsia”, eli syntymästään asti onnekkaita ihmisiä, joilla kaikki sujuu ja elämä luistaa onnistumisesta toiseen. Isoisä jätti ennen kuolemaansa myös lyhyen muistelman lapsuudestaan, joka vain vahvistaa tätä onnellista ja menestyksekästä kuvaa. Serena Kattille todellinen yllätys koittaa kuitenkin myöhemmin, kun hän näkee vihdoin valokuvia isoisänsä lapsuudesta. Isoisän lapsuuden intiaanikesät eivät olleet ihan sitä mitä odottaisi: albumi on täynnä kuvia nuoresta pojasta nauttimassa univormuelämästä Hitler-Jugendissa.
Oliko isoisän lapsuus todellakin niin onnekasta ja viatonta kuin isoisä antoi ymmärtää ja eikö hän muka todella tiennyt natsien hirmuteoista mitään? Serena Katt joutuu kysymään isovanhemmastaan kysymyksiä, jotka ovat varmasti tuttuja monille nuoremman sukupolven saksalaisille. Sunday’s Child on siten kertomus paitsi Kattin isoisän lapsuudesta niin myös Kattin pyrkimyksestä ymmärtää tuota mahdollisesti epäluotettavaa kertomusta. Kirja rakentuu kahdesta erillisestä tekstistä; alkuperäisistä isoisän kirjoituksista sekä niihin kytkeytyvistä Kattin kommenteista. Kirjan formaatista johtuen tekstiä ei kuitenkaan ole sivua kohden kovinkaan paljon, keskimäärin vain muutamien lauseiden verran.
Kun sain Sunday’s Childin käsiini, oletin sen ilman muuta olevan sarjakuva, varasinhan sen kirjaston sarjakuvaosastolta. Olettamus ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan kirja on formaatiltaan kuvakirja. Mikään pettymys tämä ei itselleni kuitenkaan ollut, olen jo kauan ollut sitä mieltä, että kuvakirjaformaatti sopisi aivan hyvin myös lastenkirjallisuutta laajempaan käyttöön. Jäinkin hieman pohtimaan tämän kirjan kohdeyleisöä. Periaatteessa teosta voi ajatella myös puhtaana lastenkirjana, mutta jotenkin en oikein usko, että lapsi saa aiheesta hirveästi irti. Ensinnäkin lapsella ei ole vielä tarpeeksi tietoa toisen maailmansodan tapahtumista, jotta kirjan kontekstia voisi kunnolla ymmärtää ja myös kirjan graafinen kuvitustyyli on sellainen, että se epäilemättä miellyttää enemmän aikuisia kuin lapsia. Kirjassa viitataan myös Hitler-Jugendissa yleisiin seksuaalisiin hyväksikäyttötapauksiin, joten oletan, että kirja todellakin on suunnattu enimmäkseen aikuisille.
Sunday’s Child on mielenkiintoinen tapaus, joka ei muistuta oikein mitään aikaisemmin lukemaani kirjaa. Kuvakirjana se ei tietysti ole mitenkään hirveän syväluotaava historiallinen kertomus, mutta toisaalta sen pohdiskeleva lähestymistapa on mielenkiintoinen, ja kuvituksen ja kertomuksen yhdistelmä toimii. Kaiken kaikkiaan kirja on siis varsin vaikuttava tapaus, ja toivon että vastaavanlaisia aikuisille suunnattuja kuvakirjoja näkyisi tulevaisuudessa enemmänkin.