Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä kirja on noussut tapetille, enkä yhtään ihmettele. Miten kirjoittaa kirja asioista, jotka ovat vankasti salattuja? Tämä taito on hallussa Saana Nilssonilla, joka kertoo kirjassa lähes 20 vuotta kestäneestä urastaan Suojelupoliisissa.
Olen kiinnostunut eri ammattien kuvauksista ja Suojeluenkeli tarjoaa mielenkiintoisen kuvauksen työstä, josta ei juuri ole julkisuuteen kerrottu. Salamyhkäisyyden verhoa on nyt hieman raotettu.
Voisi luulla, että kirja olisi tiukan virkamiesmäinen, mutta hui-hai. Välillä oikein nauratti, niin elävästi Nilsson kuvaa vaikkapa supolaisten yhteisiä grillijuhlia. Nämä yhteiset juhlat kuvastivat sitä, millainen henki siellä heidän keskuudessaan vallitsi.
Kuvittele palaveri, jossa kenelläkään ei ole mukanaan puhelinta, läppäriä, älykelloa, padia, sähköavaimia tai edes tamagotchia. Supossa tämä on arkea.
Nilsson myöntää olevansa työnarkomaani ja ajaneensa itsensä loppuun antaessaan työlleen kaikkensa. Perhe-elämä kärsii, kun toinen osapuoli on aina töissä – ja vieläpä sellaisissa töissä, joista ei kotona puhuta.
Niinpä hän päätti, että lähtee Suposta ja kirjoitti siitä sitten kirjan. Ammattilaisena hän on osannut kirjoittaa niin, että salattuja asioita ei kerrota, mutta siitä, miten asioita salataan ja miksi, vähän niin kuin vierestä.
En paljasta mitään minäkään, mutta annan vankan kannatuksen tälle kirjalle, sillä se on hyvin kiteytetty, napakkaa tarinaa alusta loppuun asti ja erittäin mieleenpainuvaa settiä.
