Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Taivaankalat on kielen tutkimuksen alalta tohtoriksi väitelleen Anna Idströmin esikoisromaani. Aikaisemmin hän on julkaissut tutkimusaiheistaan useita tietokirjoja, ja aiheet näkyvät myös tässä romaanissa päähenkilö Lauran opiskelu- ja urakertomukseen nivottuna. Erittäin mielenkiintoisesti, elävästi ja kauniilla kielellä!
Laura päätyy muutaman välivuoden jälkeen opiskelemaan kielitiedettä. Siitä hän todella innostuu, erityisesti kielen idiomeista hän on ”kuin haltioitunut lapsi”. Idiomeja tutkiessaan Laura perehtyy kielivähemmistöihin ja uhanalaisiin kieliin. Jokaisella kielellä on omat idiominsa ja metaforansa, esimerkiksi inarinsaameksi herkästi tulistuva ihminen on ”kuiva kataja”. Lauran suosikki on tamilin kielen ”taivaankala”, se tarkoittaa taivaan tähteä. Metaforat ja idiomit ovat yhteydessä luontoon, ihmisen luontokokemuksiin, ne siirtyvät ikivanhoina ja tiedostamattomina terveisinä sukupolvelta toiselle.
Unet ja ihmiskielen ilmaisuvoima ovat osa ihmisluonnon kahlitsematonta luontoa. Niiden alkuperä on samassa elämän hengessä, joka saa siemenet puhkeamaan ja kasvit työntymään maasta kohti elämää, lintujen parvet seuraamaan ikiaikaisia muuttoreittejä…
Ei vain idiomit vaan kielen rakenne yleensäkin välittää viestiä edellisiltä sukupolvilta. Kielioppi on sukupolvelta toiselle välittynyt säännöstö. Sanojen ja säännöstön kautta meissä puhuvat tuhansia vuosia sitten eläneet ihmiset.
Tutkimuksissaan Laura törmää maapallolla tuttuun ilmiöön: monimuotoisuuden katoon. On arvioitu, että noin kahden viikon välein katoaa yksi kieli, näin nykyisin tunnetusta 6 000 kielestä kuolisi kuluvan vuosisadan aikana jopa 90 prosenttia (Wikipedia). Kielen katoamisen myötä katoaa myös siihen sisältyneet kuvat, niin kuin elinympäristön tuhoutumisen myötä katoaa kukkia ja eläimiä – ja niiden kauneus.
Taivaankalat kertoo Lauran omakohtaisista kokemuksista, mutta myös laajemmin yhteiskunnallisista teemoista. Se kertoo kilpailusta yliopistomaailmassa, kiusaamisesta, professorin ylivallasta. Vain pelurit ja mielistelijätkö saavat hyviä arvosanoja ja pääsevät luomaan uraa yliopistoissa? Ja pelissä hävinneet päätyvät työttömiksi, niin kuin kielentutkimuksen alalta tohtoriksi väitellyt Laura ja satoja muita tohtoreita. Humanistisilta aloilta väitelleet johtavat työttömyystilastoja. Pitäisikö olla päinvastoin ja humanistien johtaa työllisyystilastoja? Laura pohtii, että elämä olisi rikkaampaa, kerskakulutus ja kiire vähenisivät, jos kaikki olisivat humanisteja. Entä millaisia olisivat valtiot, jos hallitsijoissa ja vastuunkantajissa olisi enemmän humanisteja kuin hallinto- ja taloustieteilijöitä?
Tarinan toinen päähenkilö on Mikael, joka on huumekauppias ja väkivaltainen pikkurikollinen mutta myös ajatteleva ”korpifilosofi”. Liiketoimissaan Mikael on joutunut vaikeuksiin ja pakenee. Junassa hän tapaa Lauran, joka on matkalla enonsa autioon metsämökkiin. Yhdessä he sinne lopulta päätyvät. Syntyy mielenkiintoisia keskusteluja, yhdessä tekemistä, ystävystymistä, rakastumista. Äänessä on vuoroin Mikael, vuoroin Laura.
Mikaelin mielestä Lauraa on yliopistomaailmassa ja työnsaannissa kohdeltu väärin, sen hän haluaa hyvittää Lauralle ja päätyy yllättäviin tekoihin. Teot johtavat ennalta arvaamattomaan loppuratkaisuun.
Tarinassa on hieno kieli, jouheva tarinan kuljetus, yllättävä loppu, tärkeät yhteiskunnalliset teemat… Suosittelen lämpimästi!