Magnus Mills: Taivaanrannan kulkijat

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kolme miestä asuvat autiolla ylängöllä pellistä rakennetuissa taloissa. Kertoja kuvaa luonnon armoilla soljuvaa erakkoelämää: talot ovat niin kaukana jopa toisistaan, että miehet näkevät toisiaan vain harvoin. Peltitalossa asuminen on itsetarkoitus, siitä muodostuu kokonainen yksinkertaisuuden ideologia ja elämänfilosofia.

Muutokset alkavat, kun kertojan ovelle kolkuttaa yllättäen nainen joka asettuu muitta mutkitta taloksi. Hetken kuluttua ylängölle kuullaan saapuneen myös ihmeellinen Michael Hawkins, joka alkaa reteästi toteuttaa omaa unelmaansa kanjonin kaivamisesta ja kerää ympärilleen kokonaisen kanjoniuskovaisten lahkon. Kertoja suhtautuu aluksi uuteen liikehdintään vastustellen, mutta päätyy lopulta itsekin mukaan kanjoninkaivuuseen.

Silmiinpistävää tarinassa on päähenkilön tyytyväisyys äärimmäisen pelkistettyyn yksinkertaisuuteen elämässään. Vaikka juuri mitään ei varsinaisesti ”tapahdu”, muutamat rutiinit ja ympäristön (erityisesti säätilan ja sen tuottamien äänien) tarkkailu riittävät tekemään elämästä mielekkään tuntuisen. Vaikuttaa siltä, ettei päähenkilö kaipaa juuri mitään.

Alussa mies on todellinen erakko, mutta tarinan edetessä hän muuttuu sosiaalisemmaksi. Kenties juuri sisäisen rauhallisuutensa vuoksi hänestä lopulta tulee jopa jonkinlainen johtohahmo karismaattisen Michael Hawkinsin rinnalle, jonka ympärille ihmiset ovat kerääntyneet toteuttamaan suurta unelmaa hyvästä elämästä.

Vaikka päähenkilö on mukana menossa, hän tuntuu jo kauan sitten oivaltaneen jo kauan sitten kaikkein olennaisimman: oikeasti hänellä on jo kussakin hetkessä kaikki mitä hän tarvitsee siitä huolimatta, ettei elämä ole täsmälleen sitä, mistä hän on alunperin unelmoinut.

Mielestäni kirja on mielikuvitusta siivittävä satu aikuisille kiinnostavasta aiheesta riemukkaalla kepeydellä kerrottuna. Kirjaa on arvosteltu syvällisyyden puutteesta, mutta itse pidin kepeän virnuilevasta kerronnasta. Joka tapauksessa tarina onnistuu herättelemään pohdintaa ihmisen laumakäyttäytymisen logiikasta — tai sen puutteesta. Erityisesti naureskellaan ihmisten auktoriteettihakuisuudelle ja tarpeelle löytää elämäänsä suoraviivaisesti säännöt luova ideologia. Tarina jättää juuri sen verran avoimeksi, että jokainen lukija voi tulkita sitä hieman omalla tavallaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *