Erin Kelly: Tanssija kuolee kahdesti

Tanssija kuolee kahdesti

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

”Tanssija kuolee kahdesti – ensimmäisen kerran lopettaessaan tanssimi­sen. Ja se ensimmäinen kerta sattuu enemmän.” 

Nämä kuuluisan tanssija ja koreografi Martha Grahamin sanat, joilla Erin Kelly aloittaa kirjansa, sopivat Tanssija kuolee kahdesti -romaanin teemoihin erittäin hyvin, ja niinpä suomennoksen nimi onkin minusta hyvin osuva. Klas­si­sen baletin eläkeikä on ammatin raskaudesta johtuen alhainen, Suomen Kansallisbaletissa useimmilla tanssijoilla vain 44 vuotta. Mutta eläkkeelle jää­minen on monille hyvinkin vaikeaa, koska ura baletin parissa on vaatinut täy­dellistä antautumista ja ehkä myös muun elämän poissulkemista, ja miten elä­keiälleen löytää sitten uutta sisältöä? Entä jos loukkaantumiset katkaisevat uran jo aikaisemmin?

Lontoon venäläisen baletin prima ballerina Ava Kirilova on 30-vuotias. Hänen isänsä on balettiseurueen kunnioitettu ja pelätty johtaja Nikolai Kirilov, joka on tanssijoille usein herra K., joskus tuttavallisempi Nicky ja Avalle Papa. Tanssi­joiden elämä on monella tavalla vaativa: heidän on pysyttävä hoikissa mitois­saan hinnalla millä hyvänsä, he eivät saa omistaa oikeastaan mitään, eivät omaa asuntoa tai pankkitilia tai henkilötodistusta tai edes älypuhelinta. Nicky tarkkailee tanssilattialla olevia oppilaitaan armottomana kaksisuuntaisen ikku­nan takaa: tanssijat näkevät vain peilin eivätkä ymmärrä, että kaikki heidän te­kemisensä, erityisesti virheet, ovat ankaran silmäparin alla. Mutta Nicky on jo vanha ja sairas, hän napsii kodeiinia ja nilkuttaa lonkkaleikkausta odottaen.

Ava saa nyt lopulta tanssittavakseen baletin huippusuorituksen, Joutsenlam­men kaksoisroolin: valkoinen joutsen Odette on viaton, mutta musta joutsen Odile häikäilemätön viettelijä. Ensi-ilta saapuu, mutta sen jälkeen tapahtumat lähtevätkin hurjaan menoon. Mitä pitemmälle kirjaa päästään, sen monimut­kaisemmiksi tapahtumat yltyvät. Lukija ei pian enää ymmärrä, kuka on kuka ja mikä on totta. 

Koska olen aina ollut kiinnostunut baletista, luin tämän kirjan ihan hotkimalla, ja odottamattomat juonenkäänteet vain lisäsivät intoa päästä eteenpäin ja saada tietää tapahtumien todellinen laita. Olihan teksti aika viihteellistä, mutta mielenkiintoisen teeman ja juonenkäänteiden vuoksi sen antoi enimmäkseen anteeksi. Kirjoittaja oli kuitenkin onnistunut luomaan melko pahaenteisen tunnelman, jota mustan joutsenensulan ilmestyminen ties mihin aina tiivisti.

Yksi pieni asiavirhe jäi mieleeni: nähdäkseni missään ortodoksikirkossa tuskin edes Lontoossa on urkuja. Mutta se siitä, antoisa lukukokemus tämä romaani lopulta oli. 

Tuija

Olen Tuija ja kirjat ovat kuuluneet olennaisesti elämääni jo yli 50 vuoden ajan. Työurakin sijoittui kirjastoihin, joten lapsuuden haave kirjojen ympäröimästä elämästä on toteutunut. Rakastan laatukirjallisuutta, tyttökirjoja ja hyviä dekkareita. Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 168 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...