Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ministeri Seela Saarnaniemi on kutsunut eläinlääkäri Johanna Palon kotiinsa Espoon pientaloalueelle. Kevät on kauneimmillaan ja Johanna ihastelee ministerin puutarhaa. Hän soittaa ovikelloa, mutta kukaan ei tule avaamaan. Johanna on kuitenkin tullut aivan oikeaan aikaan, joten hän lähtee etsimään takapihalta, jos ministeri löytyisi sieltä.
Johanna ihailee takapihan kukkaloistoa ja seuraa hiekkapolkua kukkivien alppiruusujen luo. Hänelle iskee paha aavistus, kun näyttää, että alppiruusujen takana on jotain, mitä siellä ei pitäisi olla. Hän kävelee varovasti eteenpäin ja näky järkyttää hänet. Alppiruusujen takana makaa ministeri pää murskana.
Kun Johanna saa hälytettyä poliisit paikalle, mukana on hänelle ennestään tuttu rikoskomisario Tuomas Koski.
Miten hyvin tunsit Seela Saarnaniemen? oli Kosken ensimmäinen kysymys.
– En tuntenut häntä lainkaan, vastasin. – Emme olleet koskaan tavanneet. Näin Seela Saarnaniemen ensimmäisen kerran, kun löysin hänet kuolleena hänen omalta pihaltaan.
Miksi hän halusi tavata sinut?
– Koska Saarnaniemi tiesi, että olin selvittänyt, mitä hänen sukunsa omistamassa broileritehtaassa tapahtuu. Ja hän oli aivan oikein päätellyt, että aioin paljastaa tietoni.
Tuomas Koski ja Johanna tuntevat toisensa ennestään, sillä Koski on ollut selvittämässä Johannan ystävän murhaa. Myös Johannan kotiin on murtauduttu, joten tutkittavaa on riittänyt. Sitä Tuomas ei ole kuitenkaan kuullut, että joku on törmännyt Johannan autoon samoihin aikoihin, kun murhatutkimukset olivat edellisen tapauksen osalta käynnissä.
Rikoskomisario Kosken tilanne on hankala. Uusi murha tulee tutkittavaksi, kun entinenkin on selvittämättä ja kaiken keskellä oma perhe-elämä on sekaisin. Hänen vaimollaan on ollut mielenterveysongelmia siitä saakka, kun heidän nyt kolmevuotias lapsensa syntyi. Nyt Koski on tehnyt vaimonsa kätköistä löydön, joka muuttaa tutkintaa ratkaisevasti.
Seela Saarnaniemi toimi politiikan tutkimuslaitoksen taustalla poliittisen valtansa turvin ja manipuloi henkilöstöä omia päämääriään saavuttaakseen. Hänen kahdenkeskiset keskustelunsa tutkijoiden kanssa saivat aikaan kiristyneen työilmapiirin, jossa vain pyrkyrit näyttivät pärjäävän. Saarnaniemi omisti myös pienen maatilan yhdessä veljensä kanssa. Tilalla on kanala, jonka tiloihin on ahdettu niin paljon kananpoikia, että ne liiskaantuvat toistensa alle. Kaiken lisäksi tila on konkurssikypsä, mutta Seela ei hyväksynyt sen lopettamista, sillä tila houkutteli hänelle kannattajia myös maaseudulta. Hän odotti myös Venäjän-kaupan avautumista, koska hänen suunnitelmissaan oli myydä tuotteitaan sinne.
Kaikessa näkyi Seelan ajatus: ”tapahtukoon minun tahtoni”. Kaikki muu on turhaa. Seela jyräsi myös veljensä, joka olikin ainoa, joka hänet kunnolla tunsi. Veli teki työt ja Seela kävi vain kuvauttamassa itseään tilalla.
Kirjailija Helena Lehtovirran tausta juristina sekä hänen työkokemuksensa eduskunnan henkilöstöpäällikkönä ja Ulkopoliittisen instituutin hallintojohtajana tuovat tarinaan uskottavuutta. Hän tuntee kabinettivenkoilut ja virkamiesten toiminnan.
Tämä Palo & Koski -dekkarisarjan toinen itsenäinen osa syventää myös Johannan ja Tuomaksen suhdetta. Pääparin välinen kemia on tapahtumien taustalla. Monet kysymykset jäävät odottamaan selvittämistä seuraavaan kirjaan. Vaikka ministerin ja hänen veljensä kohtalo selviää, niin ainakin kadonneen tutkijan kohtalo jää vielä epäselväksi, samoin kuin Tuomaksen tyttären Johannalle esittämä kysymyskin.
Aina näkyy tulevan uusia mielenkiintoisia kotimaisia dekkareita luettavaksi. Sellainen tämäkin on. Seuraavakin pitää lukea.
