Kustannustoimittaja Susan Ryeland saa käsiinsä 1950-luvulle sijoittuvan Harakkamurhat-kirjan käsikirjoituksen, jonka on kirjoittanut Alan Conway. Käsikirjoitus kertoo pikkukylän tapahtumista, vanhoista kaunoista ja rikoksista, joita yksityisetsivä Atticus Pünd lähtee selvittelemään. Atticus Pünd on Anthony Horowitzin luoma kuvitteellinen, saksalaissyntyinen yksityisetsivä. Susan Ryelandin lukema käsikirjoitus on noin puolet kirjan tarinasta ja se on erotettu kirjassa vanhalla tekstityylillä.
Conwayn käsikirjoituksessa erään kartanon taloutta hoitava nainen kuolee pudotessaan portaita. Tästä syytetään naisen poikaa, jonka tyttöystävä lähtee hakemaan neuvoja yksityisetsivä Pündilta. Etsivä toteaa, että turhat puheet unohtuvat aikanaan. Pündia ei muutenkaan kiinnosta ottaa uusia juttuja ratkaistavakseen, koska hän on sairas, eikä elinaikaa ole enää paljon.
Melko pian taloudenhoitajan kuoleman jälkeen myös kartanon isäntä kuolee, ja hänen arvellaan tehneen itsemurhan. Tämä saa Atticus Pündin kiinnostumaan tapauksista: Kaksi tapausta lyhyen ajan sisällä samassa kartanossa ei voi olla sattumaa.
Rikostarina jatkuu kuten mikä tahansa dekkari. Pünd selvittelee tapauksia tutustumalla kyläyhteisöön ja ihmisten suhteisiin. Epäiltyjäkin löytyy enemmän kuin tarpeeksi.
Kun Ryeland saa käsikirjoituksen, Conway on teillä tietymättömillä, ja Ryeland huomaa, että käsikirjoituksesta puuttuu kaksi viimeistä lukua, eli juuri rikosten ratkaisut.
Ryeland alkaa selvittää, mitä Conwaylle on tapahtunut, ja missä ovat käsikirjoituksen puuttuvat kappaleet. Kun Ryeland alkaa haastatella ihmisiä, jotka tunsivat Conwayn, alkaa selvitä, että käsikirjoitus on kuin mukaelma kirjailijan omasta elämästä. Tämän vuoksi Ryeland keksiikin, keitä hänen pitää tavata, saadakseen selville, miksi käsikirjoituksen kappaleet puuttuvat.
Toinen osa kirjasta keskittyy kertaamaan oikeastaan kaikki ensimmäisen osan kuulustelut, nyt ne tekee vain Ryeland, kun käsikirjoituksessa sen hoiti Pünd.
Anthony Horowitz on kirjoittanut yli 50 romaania, käsikirjoittanut ja tuottanut elokuvia ja tv-sarjoja, muun muassa Midsomerin murhat. Harakkamurhat on nähty tv-sarjana myös Suomessa. Horowitz on kirjoittanut kirjan kirjan sisälle, harhauttaakseen lukijaa lukuisilla johtolangoilla.
Tämän kirjan lukemiseen pitää keskittyä, eikä sittenkään voi olla aina varma, ymmärtääkö oikein. Jos lukisi toisen kerran yli viisisataasivuisen kirjan, voisi ymmärtää yhteydet helpommin. Kirjaa lukiessa auttoi, että oli katsonut Harakkamurhat-tv-sarjan, joka olikin paljon selkeämpi kuin kirja.






