Kaikki päivän tunnit

Marjo Katariina Saarinen: Kaikki päivän tunnit

"Alussa hämmentävä, erilainen, viihdyttävä ja ajatuksia herättävä romaani. Samaan aikaan pinnallista ja syvällistä pohdintaa." Näin vastasin kun kysyttiin, minkälainen kirja Kaikki päivän tunnit oli. Kaikki päivän tunnit eroaa muista tänä vuonna lukemistani kirjoista paljon. Eikä tämä johdu vain joka luvun jälkeen tulevista sanakirjojen viitte... Lue koko vinkki »
Tekokukkia

Luiz Ruffato: Tekokukkia

Tällainen pieni kirja tarttui sattumalta matkaan kirjastosta. Kirjailijan nimi oli tuttu ja kun kansiliepeessä oli vielä siteerattu minun arviotani Luiz Ruffaton edellisestä Rutosti hevosia -kirjasta, niin pitihän tämä napata matkaan. Tekokukkia on erikoinen kirja, se on monikerroksinen tarina. Kirjailija vetäytyy heti syrjään ja kertoo saaneens... Lue koko vinkki »
Kuunpäivän kirjeet

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

Emmi Itärannalta saatiin pitkästä aikaa uusi kirja, vaan samat neljä vuotta oli kahden edellisenkin välillä. Teemestarin kirja oli aikoinaan kovin vaikuttava, Kudottujen kujien kaupunki taas jätti vähän kylmemmäksi. Nyt Kuunpäivän kirjeet maistui taas oikein hyvin. Kirjeinä ja toisen ihmisen luettavaksi tarkoitettuina päiväkirjamuistiinpanoina e... Lue koko vinkki »
Sinun päiväs koittaa

Katja Raunio: Sinun päiväs koittaa

Enpä ole koskaan lukenut romaania, jossa olisi puhuttu näin paljon arkistonmuodostuksesta. Tuli ihan arkistoteorian perusteiden kuivaakin kuivempi kurssi yliopistolta mieleen. Sinun päiväs koittaa kertoo arkistovirkailijasta, joka löytää salaista aineistoa edesmenneestä valtiomiehestä Anton Harmajasta. Tämän uuden aineiston pohjalta on mahdollista ... Lue koko vinkki »

Antti Heikkinen: Matkamies maan

Matkamies maan on kyllä niin runsas ja täyteläinen opus, että sen parissa ei tule ikävä. Sitä makustelee pitkään sen jälkeenkin, kun kirja on jo luettu. Henkilöitä piisaa niin, että meinaa mennä sekaisin. Vaan millaisia henkilöitä?! Wau, kertakaikkisen erilaisia ja sellaisia persoonia, että oikein huimaa. Tykkäsin tavattomasti siitä, miten heidä... Lue koko vinkki »

Hannu Raittila: Ei minulta mitään puutu

Suomalainen kesäpäivä joskus 1990-luvulla, paikkana savinen pelto jossain länsirannikolla ja paikalla 80 000 lestadiolaista viettämässä historian suurim­pia suviseuroja. Kaikki on suurta. Paikalle ollaan tuomassa Suomen suurinta telttaa ja paino­konetta. Kuplahallissa veisataan ja saarnataan ja oma paikallisradioasema tuuttaa lähetystä ilmoille ... Lue koko vinkki »

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Ensimmäisen Leena Parkkiseni luettuani olin lähestulkoon häkeltynyt. Kyseessä oli kirjailijan esikoisteos Sinun jälkeesi, Max, jonka niin ikään Helsingin Sanomat palkitsi vuoden 2009 parhaana suomenkielisenä esikoisena. "Romaanissa vallitsee alusta loppuun sanoinkuvaamattoman elävä ja voimakas tunnelma." kirjoitin teoksen juuri lukeneena. Omien san... Lue koko vinkki »

Leena Krohn: Erehdys

Leena Krohnilla on tapana julkaista varsin lyhyitä kirjoja, joiden arvoa ei kuitenkaan mitata sivumäärillä vaan sisällön valtavalla painolla. Erehdys ei tästä perusoletuksesta poikkea. Tarina käynnistyy kun Kirjailija E joutuu melkein onnettomuuteen ajaessaan autoa. Määränpäänään hänellä oli kirjasto, jossa hänen oli määrä esiintyä teoksiensa ti... Lue koko vinkki »
Kaunein on se jota rakastaa

Erik Wahlström: Kaunein on se jota rakastaa

Kahtia sahattu muumiokissa sekä kokoelma toisistaan perin poikkeavia henkilöhahmoja, Sapfon aikaisemmin tuntemattomia kirjoituksia sekä erikoisia sattumia ja tapahtumia. Erik Wahlströmin kirja alkaa papyrologi Martin Greenin esitellessä hämäräperäisestä antiikkiliikkeestä ostamaansa muumioitua kissanpuolikasta Felixille sekä myöhemmin muutamalle... Lue koko vinkki »

Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle

Tässä on kirja, jota kannattaa suositella pimeneviin syysiltoihin. Siina Tiuraniemen esikoisteos Kukkia Birgitalle vyöryttää lukijan eteen karnevalistisen tarinan hyvistä aikomuksista, jotka kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Äiti pyytää 24-vuotiasta poikaansa Miskaa viemään kukkia kaukaiselle sukulaiselle hoitokotiin, ja tästä käynnistyvät riemukka... Lue koko vinkki »

Stephen King: Tuulen avain

Stephen Kingin elämäntyöksi kutsuttu Musta torni -sarja on 2000-luvulla paisunut neljästä osasta seitsemään. Sarjan kahdeksas kirja ei ole suoraa jatkumoa vaan sijoittuu sarjan neljännen (Velho) ja viidennen osan (Callan sudet) väliin. Kokonaisuutena kirja on hieman erikoinen. Se ei nimittäin oikeastaan tuo paljon mitään uutta Musta torni -sarja... Lue koko vinkki »

Paul Auster: Oraakkeliyö

Paul Auster on hämmentävä kirjailija. Hänen teoksiaan on käytännössä mahdoton kuvailla muutamalla sanalla. Niissä on niin paljon asiaa, monia toisistaan täysin poikkeavia osuuksia, jotka kuitenkin jotenkin loogisesti taipuvat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Lähes jokaisen hänen kirjansa kohdalla teksti imaisee ensi sivuilta voimakkaasti mukaansa, eik... Lue koko vinkki »
Mies pimeässä, Matkoja kirjoittajankammiossa

Paul Auster: Mies pimeässä ja Matkoja kirjoittajankammiossa

Austerin sisätarinakerronta, joka on tuttua jo muun muassa Sattumuksista Brooklynissa, saa Mies pimeässä -tarinassa surrealistisenkin ulottuvuuden, kun päähenkilö August Brill luo itselleen ja isänmaalleen rinnakkaistodellisuuden. Eläkkeellä oleva kriitikko August Brill on tyttärensä talossa toipumassa auto-onnettomuudesta, ja unettomina öinä mi... Lue koko vinkki »
Kahdeksas huone

Kata Kärkkäinen: Kahdeksas huone

Tähän kirjaan minä upposin. Kirja osui ja upposi minuun. Tässä mennään Tuusulaan ja siellä Onnelaan ja eletään tätä aikaa ja vuotta 1936 limitysten. Aluksi kappaleittain, mutta sitten jo kesken kappaletta. Välillä ei tiennyt kumpaa aikaa halusi seurata mieluummin, halusi olla nyt ja sitten siellä jossain menneisyydessä. Tarina kuljettaa ja samal... Lue koko vinkki »