Siluetinleikkaaja on muodoltaan viehättävä pieni kirja. Se ei ole kovin paljon tavanomaista romaania pienempi, mutta riittävästi tuntuakseen vähän erilaiselta ja mukavan käteensopivalta. Pienen kirjan sisältä avautuu kuitenkin paljon kerroksia sisältävä monimutkainen maailma.
Kirjalla on sisäinen tekijä, joka jää nimettömäksi. Hän on ottanut asiakseen käydä läpi eräältä Lucialta jälkeen jääneen kirjallisen aineiston ja kirjoittaa kirjan, jossa hän kuvaa erityisesti Lucian elämää Romahduksen ajan Suomenmaassa, missä Lucia eleli ennen saapumistaan tekijän kotisaarelle. Kerrontatavaksi tekijä valitsee ”hajanaisuuden”, minkä johdosta hän sisällyttää teokseensa valikoituja kohtia Lucian kirjeistä ja muistiinpanoista ja lisäksi katkelmia Phyllis Wellsin teoksesta Siluetinleikkaaja.
Siluetinleikkaaja on saarelaisille merkityksellinen kirja. Se oli alkujaan vähäpätöiseltä vaikuttanut nuorten fantasiakirja, josta tuli kuitenkin myöhemmin maailmankuulu. Lucia oli lukenut kirjan lapsena ja ottanut sen kirjallisuudentutkimuksen väitöskirjansa aiheeksi: kirjan väkivaltaisuus ja synkät teemat tuntuivat kiehtovan sopimattomilta. Wellsin Siluetinleikkaajasta onkin Kaajan Siluetinleikkaajassa runsaasti otteita, jotka osoittavat tämän todeksi.
Saarelaiset ovat mielenkiintoista väkeä ja herättävät kovin paljon kysymyksiä. He tosiaan puhuvat ”Romahduksen ajan Suomenmaasta”. On siis tapahtunut joku Romahdus, ja ollaan muualla kuin Suomessa. Saarelle pääsee kulkemalla verhon läpi, ja tämän saaren verho on sen verran hankalassa paikassa, ettei saarelle päädy kuin aikuisia. Saarella puhutaan suomea, jonka saarelaiset ovat oppineet kielen pääasiassa toisen sukupolven asukkaan mukanaan tuomasta laajasta kirjastosta 1800-luvun klassikkoja. Niinpä saarelaisten kielenkäyttö on ihastuttavan vanhanaikaista.
Anu Kaaja on kirjailijana ollut tähän asti kekseliäs ja monipuolinen. Kaajassa on myös ensyklopedistin vikaa, mikä näkyi erityisesti Rusetissa. Siluetinleikkaajassa on samanlaisia taipumuksia, olkoonkin että tässä on paljon fiktiivistä ainesta. Kirjassa nousee paljon mielenkiintoisia teemoja: lasten kyky väkivaltaan ja jopa tappamiseen, lasten hyväksikäyttö elokuvateollisuudessa, ylipäänsä pimeys ihmisessä ja ihmisen ympärillä, postapokalyptinen maailma, tarinat joita kerromme. Siluetinleikkaaja on rikas kirja, jossa on paljon ihmeteltävää.






