Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sadan vuoden päästä meidän nykyhetkestämme puhutaan ”sekoamisen aikana”. Kaikki ilmastokatastrofin tunnusmerkit on jo nähty, mutta siltikään ihmiset eivät tee mitään sen torjumiseksi. Tarvitaan vielä ydinsota ja valtava merenpinnan nousu, jotka surmaavat valtaosan väestöstä ja pirstaloivat sivilisaation erillisiksi saarekkeiksi, ennen kuin 2100-luvun yhteiskunta nousee edes jotenkin jatkamaan elämäänsä siellä, missä se ylipäänsä on mahdollista.
Apokalyptisista visioista huolimatta Ian McEwanin Mitä voimme tietää ei ole mikään dystopiakuvaus – se vain tapahtuu ajassa, jonka me tuleville polville aiheutamme. Romaanissa ollaan menneen äärellä: päähenkilöt ovat 1990–2030-lukujen kirjallisuuteen keskittyviä tutkijoita. Tom Metcalfe haluaa löytää ajan suurimman englantilaisrunoilijan Francis Blundyn sittemmin legendaariseen maineeseen kohonneen laajan runon, josta ainoat faktat ovat toisen käden tietoja illallisilta, jossa runoilija teoksensa ainoan kerran ääneen luki. Niin, toisen käden tietoja: meidän aikamme sähköpostit ja pikaviestit ovat säilyneet 2100-luvun tutkijoille valtavana tekstiarkistona, vaikka internetiä sellaisena kuin sen tunnemme ei enää olekaan ainakaan samassa laajuudessa olemassa.
McEwanin kertomus kulkee kahdella aikatasolla ja kahden eri kertojan läpi suodatettuna. Mikä on tulevaisuudestamme meihin katsovan tutkijan kuvitelmaa ja mikä tarinan todellisuudessa oikeasti tapahtunutta, on välillä hieman hämärää, ja McEwan jättää taitavasti tarinalinjoihin ristiriitaisuuksia ja korjauksia. Kirjan nimi Mitä voimme tietää on erittäin osuva, sillä tarkoituksena on nimenomaan problematisoida se, mikä kaikki voi olla mahdollista, miten tuleville polville jäävään aineistoon voidaan vaikuttaa ja miten lopulta kaikki on vain tulkintaa. Käsitykset ajasta muuttuvat ajassa, ajankuva hämärtyy ja vanhat tavat muuttuvat oudoiksi. Mitä on tietäminen? Mitä me esimerkiksi ”tiedämme” vaikka viktoriaanisen ajan klassikkokirjailijoista, heidän elämästään ja tavoistaan? McEwanin kysymys on oleellisesti sama, se on vain suunnattu omaan aikaamme.
Mitä voimme tietää on vakava ja melko raskaslukuinen teos, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ian McEwan tekee 2100-luvun maailmanrakennuksensa riittävän hienopiirteisesti niin, että lukija voi saada siitä riittävän idean, mutta pääasia on silti sujuvassa tarinankuljetuksessa. Modernin laatuproosan ystävälle Ian McEwan on aina hyvä valinta.
