Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle

Osta kirja itsellesi

Tässä on kirja, jota kannattaa suositella pimeneviin syysiltoihin. Siina Tiuraniemen esikoisteos Kukkia Birgitalle vyöryttää lukijan eteen karnevalistisen tarinan hyvistä aikomuksista, jotka kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Äiti pyytää 24-vuotiasta poikaansa Miskaa viemään kukkia kaukaiselle sukulaiselle hoitokotiin, ja tästä käynnistyvät riemukkaat tapahtumat, jotka vievät naurutörähdysten partaalle ja siitä ylikin.

Tapahtumaketju on suhteellisen lyhyt mutta vauhti hengästyttävä. Miska ehtii kahdessa viikossa sotkea hoitokodin elämän, rikkoa välit parhaaseen ystäväänsä, sekaantua huumeisiin ja käydä läpi lapsuustraumansa. Juonenkäänteiden väliin on ujutettu sisäistarinoita, eli päähenkilöiden kertomia tarinoita elämästä ja menneisyyden tapahtumista. Absurdius ei ole kaukana, kun sotainvalidi kertoo sotajuttuja strategisesta piilostaan, siivouskomerosta käsin tai kun äiti selostaa Miskalle pilalle menneitä sukujuhlia ja Birgitan historiaa. Juuri näissä tarinoissa on jutunkertoja Tiuraniemi parhaimmillaan.

Teoksen päähenkilö Miska on ehdottomasti sukua Nenäpäivän Irmalle, käytöksestään päätellen veljenpoika vähintään. Molemmilla on puutteita sosiaalisissa taidoissa, mutta pyrkimys hyvään, mikä kuitenkin johtaa lopulta koomisiin tilanteisiin ja lisäsotkuihin. Toisaalta siinä, missä Irma on jo vanhempaa polvea, on Miska vasta omaa tietään etsivä ja opiskelijan tittelillä elämän rennosti ottava koltiainen. Tarinan lopussa tuntuu kuitenkin, että nuori mies on oppinut elämästä, siellä hoitokodissa nimittäin. Lopussa kiitos seisoo, kuten myös yllättävä ystävyyskin.

Tilanteet ja dialogit ovat monesti niin herkullisia, ettei kirjaa malta laskea käsistään vaan se on pakko lukea kertarykäisyltä loppuun. Kukkia Birgitalle on hyrisyttävää viihdettä kaikille, mutta ehkä kohdelukija kuuluu silti nuorempaan yleisöön. Suomen kirjallisuuden kenttä on saanut Tiuraniemestä uuden, lämminhenkisen kertojanäänen, ja odotan innolla, mitä jatkossa seuraa.

Ja niin, niitä kukkia, niitäkin Birgitta saa, vaikka ei ehkä siinä muodossa, jossa odotti.

Heidi V.

Kieleen ja kirjallisuuteen intohimolla suhtautuva Heidi Viherjuuri asuu ja työskentelee tällä hetkellä Saksassa. Innostuu tulevaisuuden klassikoista ja novelleista ja pitää kielitajuaan yllä lukemalla uutta kotimaista proosaa. Kaikki vinkit »

4 kommenttia

  1. Kuulostaa mukaansatempaavalta – Koontzin kirjat tapahtuvat välillä 24 tunnin aikana, mikä on tosiaan vauhdikasta, kunhan kirjoittaja osaa asiansa.

  2. Heidi, Heidi. Miten niin nuoremmalle yleisölle. Herakoita naurunpyrskähdyksiä pääsi vähän iäkkäämmältäkin lukijalta. Ainoa kritiikkiä saava osapuoli on kustantaja, joka oli präntännyt tekstin niin tiiviisti, että tuli mieleen vuosikymmenten takaiset Kirjavaliot. Se hieman pilasi lukunautintoa, kun todellakin kirjan luki yhtäkyytiä. Tämähän on muuten yksi niistä Sanoman valitsemista vuoden paras esikoinen ehdokkaista.

    Ja jos pidät tästä kirjasta, kannattaa lukea myös tänä vuonna ilmestynyt Minna Lundgrenin Kuolema Ehtoolehdossa. Siinä seikkaillaan myös vanhusten hoitokodissa ja mukana kaljupäisiä poikia 😀

  3. Ja koska pidin Ehtoolehdosta, pitää minun lukea tämäkin.

  4. Ehtoolehto on ollut lukulistallani, mutta en ole sinne asti vielä ehtinyt. On ehkä ollut vain ajan kysymys, milloin tähän teemaan tartutaan. Ja Sirpa, ehkä kirjaa voisi suositella kaikille huumorin ja hyvien tarinoiden ystäville, mutta epäilen, että kaikkien huumorintaju ei välttämättä kestä kaikkia kirjan juonteita… 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.