Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Amanda ja Valentin, ja heidän toinen yhteinen yönsä. Ilmaan heitettyjä suunnitelmia sunnuntain vietosta, jotka katkeavat ovikellon soittoon. Amanda ei odota ketään eikä hänellä ole aikomustakaan avata: Voi hitto, menisivät vain pois – Jehovan todistajat varmaan.
Eronnut Amanda tapailee satunnaisesti varattua miestä, mutta arvostaa yksinoloaan, eikä kaipaa parisuhdetta. Ajatukset muuttuvat kerrasta, kun hän saa kansalaisopiston ruotsin tunnilla viereensä venäläisen Valentinin. Päätä pahkaa rakastunut Amanda järkyttyy kuullessaan, että mies on Jehovan todistaja ja turvapaikanhakija. Valentin on vakaumuksensa vuoksi jättänyt kotimaansa, joka on kieltänyt Jehovan todistajien toiminnan ääriliikkeenä. Amanda puolestaan tuskin muistaa kirjahyllyynsä unohtunutta vihkiraamattua; kai sen voi viedä antikvariaattiin, jos repii vihkitietojen sivun irti?
Kaksi taustoiltaan hyvin erilaista ihmistä yrittää tasapainoilla omien tunteidensa ja ympäristön ennakkoluulojen ristiaallokossa. Amandan lähipiiri reagoi suhteeseen jyrkän kielteisesti. Tarinan huipennuksena Amanda lähtee mukaan Jehovan todistajien konventtiin Helsinkiin. Mitkä ovat rakkauden rajat, mitkä vakaumuksen?
Annamari Marttisen aiemmat teokset ovat olleet niin vakuuttavia, että tiesin odottaa paljon. Hän tarttuu haasteellisiin, mielenkiintoisiin aiheisiin ja on kirjoissaan aina ihmisen puolella – niin nytkin. Marttinen on aiemminkin kirjoittanut pakolaisuudesta ja hän on tutustunut vastaanottokeskuksen arkeen myös työnsä kautta. Tällä kertaa näkökulma on kuitenkin nimenomaan Amandan, Valentin on se siistipukuinen, omaa vakaumustaan toteuttava salkkumies taustalla. Epätavallisuudessaan kiinnostava aihe, suosittelen!
