Silvia Avallone: Teräs

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kirja kertoo toscanalaisesta rannikkokaupungista, Piombinosta. Kaupungissa lähes kaikki ovat töissä jo rapistuvassa ja osittain suljetussa terästehtaassa. Työntekijät ja joutilaatkin asuvat tehtaan ympärillä olevissa vuokrakasarmeissa. On kesä 2001, Via Stalingradin vuokrataloissa on kuumaa ja kaikki viettävät mieluummin aikansa rannalla, jos mahdollista. Omalla rannalla, ei yleisellä. Rannalla, joka on täynnä lietettä ja rojua. Vastapäätä siintää kaunis Elban saari kuin muistutuksena menetetyistä mahdollisuuksista ja toisaalta unelmista, jotka voisi jopa saavuttaa.

Anna ja Fransesca ovat parhaita ystäviä, nyt juuri 13-vuotiaita ja kasvamassa varsinaisiksi kaunottariksi ja he tietävät sen. Niin näyttävät tietävän myös alueen pojat ja miehet. Näitä tyttöjä liehittelevät kaikki. Tyttöjen elämässä pyörivät isoveljet ja heidän kaverinsa, mutta myös aikuisempia ihailijoita. Tosin on myös heitä tarkasti seuraavia, pistäviä katseita. Tyttöjen suhteeseen tulee hiukan säröä, kun mustasukkaisuus ja väärin ymmärretyt tunteet valtaavat mielen. Sensuelli seksuaalisuus on läsnä lähes joka hetki. Ystävyyttä ravistelee myös koulujen valinta: Anna menee lukioon ja Fransesca ammattikouluun. Muutenkin, miten heidän suhteensa voisi jatkua, kun Anna alkaa seurustella Mattian kanssa, jonka hän on tuntenut jo lapsesta asti. Fransesca unelmoi aivan toisenlaisesta rakkaudesta ja uskaltautuu ottamaan yhteyttä erään ilmoituksen perusteella.

Tyttöjen äidit ovat tunnollisia ja aina työssä, vaikka toinen on kotona ja toinen palkkatyössä. Isät puolestaan aiheuttavat harmia sekä vaimoilleen että lapsille. Toisen perheen isä häipyy omille teilleen, toinen taas on eleettömän, julman väkivaltainen. Perhe-elämä ei kirjassa ole ruusuista vaan karun realistista ja ahdistavaa. Perheväkivallan kuvaus on säälimätöntä ja sen selittely lääkärille vielä kuvottavampaa.

Aivan omaa draamaansa elää Annan komea isoveli Alessio, joka tekee pitkiä päiviä tulikuumassa terästehtaassa. Hän ei löydä kovin rakentavaa tapaa viettää vapaa-aikaa, joten turhautuminen on tavallista ja joskus jopa rajua.

Tämä on kirjailijan esikoisromaani ja ehtinyt jo saada useitakin palkintoja. Teräs ei ole meidän mieleisemme matkailumainos Italiasta. Se on hyvinkin yhteiskuntakriittinen, kuvaa työväenluokan elämää, mutta myös rakkautta ja seksuaalisuutta. Kieli tuo hyvin esiin kuuman kesän, sekä konkreettisesti että jokaisen henkilön sisimmässä. Hieno ja kaunis, lohduton ja rujo, seksuaalinen ja väkivaltainen – kaikkea tätä ja paljon enemmänkin. Ehdottomasti kirja, jonka lukee mielellään toistekin.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *