Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Tuhkaan piirretty maa

Osta kirja itsellesi

Petra Rautiaisen esikoiskirja Tuhkaan piirretty maa on huikea kirja. Sitä se on niin teemojen, kerronnan kuin kielen ansiosta. Se on koskettava, kaunis, yllättävä, jopa jännittävä. Se sisältää tietoa sodanaikaisista vankileireistä Lapissa, suomalaisesta sodanaikaisesta rotuajattelusta, saamelaisten kohtelusta sekä saamelaisiin kohdistuneista ”suomalaistamispyrkimyksistä”. Nämä tärkeät teemat yhdistyvät luontevasti tarinaan, ei päälle liimatusti, vaan olennaisena osana tarinaa. Lapin luonnon ja saamelaisen perinteen kauneutta unohtamatta!

Hyvä kaunokirja tempaa mukaan tarinaan, ihastelemaan kerrontaa ja kieltä. Samalla se saa lukijan ajattelemaan, pohtimaan omia uskomuksia, arvoja ja omaa toimintaa. Mitä itse ajattelen ja toimin? Juuri tällaisen vaikutuksen minuun teki Tuhkaan piirretty maa.

Kauhistelemme rotusortoa ja julmuuksia, jotka tapahtuivat tai tapahtuvat parhaillaan kaukana meistä. Miten on mahdollista, että ihmiset saatiin maailmansodan aikana toteuttamaan tuhokäskyjä ilman kyseenalaistamista. Miten oli mahdollista, että keskitys- ja tuhoamisleirejä oli Saksassa kylien ja kaupunkien lähellä, tavallisen saksalaisväestön takapihoilla? Eivätkö he tienneet? Mutta tiesimmekö me suomalaiset, että keskitysleiritoimintaa oli myös omilla takapihoillamme, Lapissa? Miksi me emme nähneet rotusortoa ja vaikuttaneet siihen?

”Joku sanoi, että kuppari on Varanginvuonolta tai kauempaakin, jäänne kaukaisilta ajoilta, samaa sukua ainujen ja kongoneekereiden kanssa. Toinen taas tiesi kertoa, että ei se mistään Varanginvuonolta ollut. Kuulemma Inarin tai Utsjoen saamelaisia tai sitten Petsamon koltta tai Kuolanniemimaan suomalaisia. Kolmas sanoi naisen olevan Ruijan kveenejä. Tai ehkä kaikkea niitä, sekasikiö. Alempaa rotua joka tapauksessa, todettiin.”

”Leiriin tuodut vangit käydään läpi ja lajitellaan…Tiedätkö, että juutalaisiakin alempana on olemassa ihmisryhmä? … kaikkein heikointa ainesta, ei ihmisiä olenkaan. Sellaisia naismaisia otuksia, muotopuolia. Rintamalla sitä katsotaan kuulemma vähän sormien välistä. Kun ei ole aitoa tavaraa, niin paremman puutteessa.”

Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin kahteen paikaan ja aikaan: saksalaisten vankileiri Inarissa 1944 ja Lapin jälleenrakennus Enontekiöllä 1947. Vaikka kirjan sisältö on historiaa, kirjan teemat ovat hyvin ajankohtaisia. Rotuajattelua ja -syrjintää on taas nähtävissä eri puolilla maailmaa. Myös meillä Suomessa. Ja edelleen saamelaiset joutuvat taistelemaan oikeuksistaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...