Tunturi, joka ulvoi on mielestäni Joona Keskitalon paras romaani tähän asti. Hieman tragikoominen jännitystarina kertoo Lapissa asuvasta Janitasta, jonka elämässä katastrofit ja onnenpotkut vuorottelevat. Vaikka lukijalle ei heti selviäkään päähenkilön tavoitteesta muuta kuin ainaisesta rahapulasta pääseminen, niin tarina pitää tiukasti otteessaan. Myöhemmin vauhti vain kiihtyy.
Tunturi, joka ulvoi on osa Keskitalon Takamailla-sarjaa. Se kuvailee hiukan Mika Waltarin tyyliin tragikoomisia hahmoja, jotka eivät ole saaneet ihan parhaita kortteja elämäänsä varten. Päähenkilö Janitan ainoa vahvuus tuntuu olevan hänen viehätysvoimansa. Hetken aikaa asiat menevät aina parempaan suuntaan, kunnes osittain ilman omaa syytänsäkään nainen on taas syvissä vaikeuksissa.
Keskitalon teksti on todella sujuvaa, helppolukuista ja mukaansatempaavaa. Tarinan rytmitys ja draaman kaari toimivat erinomaisesti. Pahuus ja jännitys kasvaa pitkin matkaa, eikä lukija aina oikein edes tiedä, kenen puolesta nyt kannattaa jännittää. Paha on kyllä maalattu niin pahaksi, että tämän toivoo saavansa palkkansa. Käänteitä piisaa kiihtyvään tahtiin.
Olen lukenut Joona Keskitalon kirjoja esikoisteoksen ilmestymisestä asti. Olin aiemmin erityisen viehättynyt Tottelemattomat-rikosromaanitrilogiaan ja hetken jopa pahoillani, kun Keskitalo vaihtoi kansainväliset kokaiinikartellit suomalaisissa tuppukylissä tapahtuvaan tunareiden kohellukseen. Nyt olen sitä mieltä, että jos Keskitalon tuotanto on uutta, juuri tästä kirjasta kannattaa aloittaa. Ja eipä silti, ruumiita tässäkin genressä syntyy. Vahva suositus!







