Tuula T. Matintupa on virkeä murharouva, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa, ja tämä Turha murha on rikosylikonstaapeli Alina Männystä kertovassa sarjassa jo kymmenes osa. Kirjailija on itse eteläpohjalainen, ja sinne suuntaan sijoittuvat myös Alina Männyn elämä ja tutkimukset; kirjojen paikallisväri on mukavan vahva, niin kuin monissa muissakin dekkareissa, olkoon kyseessä sitten Seppo Jokisen Tampere, Pirkko Arhipan Turku tai Eija Piekkarin Lahden seutu.
Matintupa osaa kuvata sekä rikokset että niiden parissa työskentelevät poliisit – ja miksei myös rikoksista epäillytkin – mainiosti, niin että olen alkanut oikein pitää Alina Männystä. Ehkä Turha murha -romaani kertoo vieläkin osuvammin Alinan työparista eli vanhemmasta konstaapelista Pekka Ala-Matista, joka on pohjalaiseen tapaan suora, melkein töksäyttelevä sanomisissaan, niin että hillitympi Alina joutuu tavan takaa pyörittelemään silmiään häntä kuunnellessaan. Alinakin on säilyttänyt kiinnostavuutensa, etenkin kun hänelle tapahtuu tämän kirjan kuluessa myös parisuhteessa ihan uusia asioita.
Entä sitten kirjan varsinaiset tapahtumat? Ne sijoittuvat pieneen eteläpohjalaiseen Lintuviidan kylään, jonne eripuraiset Myllärin sisarukset, tai oikeastaan sisaruspuolet, ovat asettuneet asumaan. Keskeisessä roolissa on pyörätuolissa moottoripyöräonnettomuuden jälkeen istuva Joel ja hänen sisarpuolensa isän ensimmäisestä avioliitosta. He ovat maalla koronapandemiaa paossa. Mukana kuvioissa on myös Joelin äiti Asta Mylläri, mutta häntä kohtaan ei sentään näytetä tuntevan suurempia kaunoja. Käy kuitenkin niin, että hänet löydetään eräänä aamuna menehtyneenä, mitä ilmeisimmin auto-onnettomuuden uhrina, mutta poliisien tutkittua asiaa on lopputulos se, että hän on kuollut päähän kohdistuneen tylpän väkivallan uhriksi, kuten niin monet dekkarien murhatut.
Alina ja Pekka alkavat tutkia tapausta. Joelin ja hänen isosiskojensa Saaran, Nellin ja Piritan taustalta löytyy jos jonkinmoista kuviota. On vanhoja ja uusia epäilysten ja katkeruuden syitä, joista osa kohdistuu lisäksi Joelin hoitajaan Kirsikkaan eli Sikkaniin sekä erinäisistä talonmiehen hommista huolehtivaan Heimoon. Talossa oleskelevat vielä siskojen puolisot ja Saaran teini-ikäinen laiskanpulskea poika Hannes eli Habbe. Mutta kenellä olisi ollut syytä murhata Asta? Eikö tähtäimessä olisi voinut olla laveasti elelevä Joel?
Turha murha on siis onnistuneen napakkaa kerrontaa sekä juonen että henkilöhahmojen osalta. Rikostarina polveili mukavasti ja epäilykset kohdistuivat kaikkiin vuorotellen, mutta totuus olikin sitten yllättävä, jollei ehkä henkilöltään niin ainakin motiiveiltaan. Mielellään tämän luki, ja Alinan elämän henkilökohtaiset tapahtumat antavat luvan odottaa jatkoakin.