Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Satu kertoo: raskaansarjan mestari on vaarallisin mies maan päällä, pelätyin, miehevin”, Joyce Carol Oates kirjoitti Nyrkkeilystä-kirjassaan. Mike Tyson, nyrkkeilijä, tuomittu rikollinen ja päihderiippuvainen teki sadusta todellisuutta. Hänen elämäkertansa Tyly totuus on hämmentävä, ristiriitainen kertomus köyhästä pojasta, josta tuli kaikkien aikojen nuorin raskaansarjan mestari. Hän halusi olla kuuluisa, pelätty ja pahamaineinen, ja hän sai totisesti sen, mitä halusikin.
Mike Tysonin lapsuus ei ole onnellinen: isää ei näy ja yksinhuoltajaäiti alkoholisoituu jäätyään työttömäksi. Tyson ja hänen sisaruksensa kasvavat köyhissä oloissa, ja Tyson aloittaa jo nuorena näpistelyn ja tekee asuntomurtoja vanhempien rikollisten kanssa. Hän on pelokas poika, joka pärjää huonosti koulussa. Elämä on muutenkin kaoottista: pidätyksiä, koulukoteja, sijaiskoteja. Eräässä laitoksessa työskentelee onneksi opinto-ohjaaja, joka on entinen ammattilaisnyrkkeilijä. 13-vuotias Tyson alkaa nyrkkeillä hänen valmennuksessaan ja kehittyy niin lupaavaksi, että opinto-ohjaaja esittelee hänet legendaariselle nyrkkeilymanagerille Cus D’Amatolle. D’Amaton metodeja on toisinaan moitittu, mutta Tysonille ne sopivat. Hän muuttaa D’Amaton luokse ja aloittaa kurinalaisen harjoittelun.
D’Amaton fyysisessä ja henkisessä ohjauksessa Tyson muuttuu loistavaksi nyrkkeilijäksi, jopa niin hyväksi, että hänen suuruudenhulluutensakin herää: ”Minusta oli tullut gladiaattori ja jumala”, Tyson muistelee. Hän on kuitenkin yhä alaikäinen jumala, joten kaikkia sääntöjä hän ei pysty kiertämään. ”Lukion käyminen tuntui vähän halventavalta”, hän lisää ärtyneesti.
Urheilumenestystä seuraa julkisuus. D’Amaton metodit muuttuvat henkisesti raskaammiksi, ja Tyson toteaakin, ettei oikein enää elä todellisuudessa. Naiset pysyvät vieraina olentoina, ja Tysonin vierailu jopa ilotalossa epäonnistuu. D’Amaton kuoleman myötä Tyson menettää ohjaajansa ja uskottunsa ja muuttuu kovemmaksi, mutta ei kypsemmäksi. Vuonna 1986 edessä on titteliottelu, jonka Tyson voittaa ja hänestä tulee 20-vuotiaana kaikkien aikojen nuorin raskaansarjan mestari. Vihdoinkin naisia! Juhlat alkavat, eikä niille näy loppua.
Nyrkkeilymenestys jatkuu, mutta Tyson on turta. Mikään ei tunnu miltään. Avioliitto epäonnistuu, ja masennus, rahahuolet ja alituinen siipeilijöiden ja hyväksikäyttäjien seura pahentavat oloa. Oikeudenkäynnit ja skandaalit tulevat osaksi hänen elämäänsä. Yhteistyöstä kuuluisan Don Kingin kanssa Tyson ei alun alkaenkaan odota mitään hyvää, eikä sellaista ole luvassakaan. Sitten jysähtää pommi: Tyson tuomitaan raiskauksesta. Tyson itse sanoo olevansa syytön, mutta totuuden tietää vain kaksi ihmistä.
Vankilavuosien jälkeen Tyson palaa kehään, mutta vain hetkellisesti: hampaat Evander Holyfieldin korvassa tuovat ottelukiellon. Tysonin elämä alkaa muuttua entistä sekasortoisemmaksi. Hänen kommenttinsa lehdistölle tuolta ajalta ovat sekavia ja huolta herättäviä. Naiset, huumeet, loputtomat oikeudenkäynnit ja rahahuolet piinaavat häntä, mutta edes vararikko ei saa häntä rauhoittumaan. Nyrkkeilyura päättyy luovutukseen, ja Tyson keskittyy huumeisiin, seksiin ja ruokaan. Hän käy vieroitushoidoissa samaan tapaan kuin lapsenlapset mummolassa, ja tyttären tapaturmainen kuolema saa hänet hakemaan entistä innokkaammin lohtua päihteistä ja naisista. Hän laskee tuhlanneensa miljardi dollaria naisiin ja huumeisiin, ja lasku kasvaa edelleen. Muutosta ei ole näkyvissä, sillä yhä kirjan jälkisanojen jälkikirjoituksessa Tysonin elämä jatkuu vuoristoratamaisesti.
Elämäkerta luo Tysonista häkellyttävän kuvan: hän on turhauttava, loukattu, epäkypsä mieslapsi, liikuttava, henkisesti heikko ja fyysisesti vahva, ja kaikkine selittyineen ja sekoiluineen hirvittävän inhimillinen. Elämäkerrallaan hän pyrkii puhdistamaan mainettaan ja ansaitsemaan kipeästi tarvitsemaansa rahaa, mutta kirjan luettuaan lukijan tunnelmat ovat yhtä ristiriitaiset kuin Tysonin hahmokin. Tyly totuus -kirja on usein epämiellyttävää luettavaa, mutta se ei silti ole nimensä mukaisesti tyly tai kiistaton totuus, vaan Tyson kertoo elämästään puolustelevasti ja pyrkii väistelemään vastuuta koko 500 sivun ajan: syyllinen on aina joku toinen. Tyly totuus on lopulta kootut selitykset.